T1240-evakkomatka

Sisällysluettelo

Marraskuussa -39 Maiju-tyttö (12.5v) oli laitettu käymään nimismies Alekka Myöhäsellä, häneltä kun olisivat naiset ja lapset voineet saada luvan lähteä jo aiemmin evakkoon ( Kansanhuolto?).
No nimismiehenvastaus oli ” mää sinä tyttö kottiis, ja sano ett siel mittää sottaa tule”.

klo 7.15 roiske alkaa.
7,30 saapuu Myöhäselle kolme sotilasta ja käskevät lähtemään. Rekeen oli aiemmin jo lastattu heinää ja viljaa hevosia varten. 15 min oli aikaa lähtövalmisteluihin, mukaan tuli suolattua kalaa ja hieman lihaa, vaihtovaatteet ja kuivitteluvaatteet ½vuotiaalle Sirkka-Liisalle. Armas-setä ( joka oli invalidi laskettuaan suksilla murrosiässä puuta päin ja toinen jalka oli 11cm lyhyempi kuin toinen) valjasti hevosen reen eteen ja Sälkeevä annettiin Maijulle suitsissa. Sälkeevä oli kovin säikky ja riuhtoi vimmatusti. Matkaan lähtivät Simo-pappa, Armas, Maiju ja Sirkka-Liisa. Maria-mummo jäi taloon sanoen, ett hän ei lähde minnekään ennekuin näkee miten karjalle käy.

Matkalla rekeä tyhjättiin Lohiojan metsätaipaleelle, kun poimittiin väsyneitä matkalaisia kyytiin. Ihmiset olivat näännyksissä, väsyksissä ja surullisia. Taustalla paloi Saaroisen kylä. Haavoittuneita sotilaita ja myös siviilejä alkoi olemaan ja oli myös tiellä ahdasta. Matkalla pysähdyttiin Lohiojalle sukulaistaloon, Nestori Makkaran talolle, jossa ruokittiin pakenevaa kansaa. Simo-pappa jäi Lohiojalle, kun Anna, Maiju ja Sirkka-Liisa jatkoivat evakkomatkaa.

Armas lähti takaisin Taipaleenkylään, minne Maria oli jäänyt kotitaloon. Kylä oli jo sotatannerta eikä kylälle paluuta luvattu. Paikkakuntalaisena hän kuitenkin suunnisti talolle takaisin metsäreittiä. Lotat olivat ajaneet karjan pihalle ja sotilaat teurastivat siat ja vasikat. Maria antoi sotilaille suolattua lihaa, säilykkeitä ( mansikka-, vadelma-, mustikka- ja puolukka säilykettä). Lisäksi uudet mattokääröt luovutettiin sotilaille, että saisivat ne korsun pohjalle levittää, niiden päällä olisi mukavampi loikoa kuin havujen. Niin Armas ja Maria ja Simo-pappa (Lohiojalta) lähtivät evakkotaipaleelleen erossa muusta perheestä.

Anna saapui lastensa Maijun ja Sirkka-Liisan kanssa Käkisalmeen, missä yövyttiin tyttölyseolla. 1.12 yö oltiin kokonaisuudessaan Käkisalmella pommisuojassa. Tarkoitus oli jatkaa matkaa junalla, mutta rata oli pommitettu poikki Elisevaaran kohdalla ja lopulta 1.12 illalla matka jatkui Savonlinnaan.

Savonlinnasta ensimmäisen vastaanotto oli Juvan Suurniemen kylässä, Ylä-Ronkaisen talossa., missä oltiin 3 viikkoa. Talossa majoittui paljon evakkoja, useita kymmeniä. Vastaanotto oli lämmin, odotti sauna, ruoka, ja lämmin huone. Mukaan otetut suolatut lohet annettiin talon emännälle. Kaikkineen vastaanotettiin loistavasti, vieraat saivat syödä salissa isäntäperheen kanssa.

Täältä matka jatkui kolmen viikon kuluttua Laukkasten taloon, Suurniemen kylässä Juvalla, missä asustettiin 3-4kk.

Tällä välin Armaksen, Simon ja Marian evakkotie oli kulkenut Lohikoskelta Rantasalmen Kolkontaipaleen Kemppaisen taloon.
n. 3 kk kuluttua evakkoon lähdöstä Armas sai kuulla Juho-sedältä, joka teki väestölaskentaa, missä muu perhe oleili.
Eräänä maaliskuun aamuna Maiju katseli Laukkasten talon ikkunasta pihaan. Päivä oli kirkas, yhtäkkiä metsänrannasta polulta näkyi hahmo, tyttö haastoi äidilleen, että tuuhan sie katsomaan, onko se Setäkkä, joka tuolla tulee? Ei se aurinko ollut niin kirkas kuin oli päivä. Itkua ja naurua piisasi. Kun perhe oli niin kauan ollut erossa toisistaan ja oli ollut huoli ja mure. Mutta orpous jäyti rinnassa: ollaan kodittomia.

Perhe siirtyi Kangasniemelle, missä oltiin ainoastaan 1kk. Tuona aikana Maiju oli tulirokkosairaalassa.

Sitten tuli määräys, että perheen tuli siirtyä Heinävedelle. Työtä tehtiin käskettyä. Heinävedellä asuttiin liki vuosi, siellä oli pieni mökki käytössä.
Jalmari-isä tuli myös paikalle välirauhan alettua. Heinävedellä miehet leimasivat metsää Valamonluostarille .’

Sitten tuli tieto, että perheelle oli pysyvä paikka Närpiöstä, siellä olisi maata. Närpiö on ruotsinkielinen kunta ja siellä ei kovin mieluusti suomenkielisiä vastaanotettu.. Muutama viikko siellä kuitenkin oltiin. Närpiön seurakunta oli ostanut Kauhajoen Päntäneeltä Keturinkylästä Mäki-Keturi nimisen tilan. Sitä kaupattiin perheelle vastinetilaksi. Tilan rakennukset olivat huonossa kunnossa.
Tilan katselmuksen jälkeen Anna, Jalmari ja Armas ostivat tilan nimiinsä. Maiju oli 14v, kun Keturinmäkeen muutettiin. Rakennukset olivat huonokuntoisia ja tilalle rakennettiin uusi päärakennus ja navettarakennus.
Tilalla oli maata n. 20ha ja metsää 100ha, eikä kaikki niin metsääkään.