Rajavartiolaitos

Metsapirtti

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taustaa

Metsäpirtin alue kuului ennen Stolbovan rauhaa v. 1617 silloiseen Venäjän valtioon. Vuonna 1500 laaditun verokirjan (Vatjan viidenneksen verokirja) mukaan Metsäpirtin alue kuului kyseiseen kyseiseen viidennekseen ja rajoittui etelässä Inkeriin rajan kulkiessa Tapparojaa pitkin länteen.
Kun Käkisalmen lääni ja Inkeri liitettiin Stolbovan rauhassa Ruotsiin, kyseinen 'raja' jäi edelleen voimaan.
Venäjän valloitettua Uudenkaupungin rauhassa 1721 takaisin Käkisalmen läänin ja Inkerin, jäi kyseinen raja edelleen voimaan Käkisalmen läänin ja Inkerin kesken.
Venäjän valloitettua Haminan rauhassa 1809 Ruotsin 5 itäisintä lääniä (eli Suomen alueen) ja liittäessään vallatut alueet ns. Vanhan Suomen yhteyteen sekä muodostettuaan Suomen suurruhtinaskunnan jäi tämä sama raja 'Suomen' ja 'Inkerin' väliseksi rajaksi.
Liikkumista tämän rajan yli säädettiin eri aikoina eri tavoin. 1800-luvulla kehittyi tullitoiminta, minkä tehtäväksi tuli valvoa rajan yli tapahtuvaa liikkumista ja tavaroiden kulkua.
Ennen Suomen itsenäistymistä (06.12.1917) Venäjällä oli kaikenlaista kuohuntaa. Tällöin ja välittömästi itsenäistymisen myötä tämän 'tullirajan' merkitys kasvoi voimakkaasti.
Suomen senaatti antoi 29.10.1918 päätöksen muodostaa ns 'rajamaa-vyöhyke' Neuvosto-Venäjää vasten. Tähän vyöhykkeeseen liitettiin luonnollissti myös Metsäpirtin kunta. Inkerin alueelta alkoi vyöryä suomalaisia (inkeriläisiä) pakolaisia yhä enemmän. Rajan valvontaa tehostettiin ja raja suljettiin käytännössä kokonaan 12.1.1919.

Ravartiolaitoksen perustaminen

Rajan valvonnan tarve ja toiminnan organisointi tulivat ajankohtaisiksi tehtäviksi Suomen itsenäistymisen jälkeen
Länsiraja
- Ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin Tornion rajavartiopataljoona, joka alkoi valvoa Suomen ja Ruotsin välistä rajaa. Pataljoona oli Suomen puolustusvoimien ylipäällikön, kenraali Mannerheimin, ylijohdon alainen.
- 16.08.1918 valtioneuvosto päätti siirtää rajavartiopataljoonan sisäasiaintoimituskunnan (sisäasiainministeriön) alaisuuteen rajavartiostona. Olot luoteis-Suomen raja-alueella rauhoittuivat siinä määrin, että rajavartiosto lakkautettiin vuonna 1921.
Itäraja
- Suomen itärajalla armeijan joukko-osastot ja suojeluskunnat huolehtivat rajan valvonnasta vapaussodan aikana ja sen jälkeenkin hetken aikaa.
- 21.03.1919 tehtiin valtioneuvostossa esitys itärjan vartioinnin uudelleen järjestelystä. Esityksen tekivät sotaministeriö ja sisäasiainministeriö yhdessä.
  - Sisäasiainministeriö vastaanottaa 1.4.1919 Sotaministeriöltä itäisen rajan poliisi- ja tullivartioimistehtävät Laatokasta pohjoiseen Tenojokeen saakka.
  - Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjä luovutti Suomelle Petsamon alueen. Valtioneuvosto päätti 25.11.1920, että tämän alueen vartioinnista vastaa Lapin rajavartiosto.
- Karjalan kannaksella perustettiin 1920 tullipoliisin tehtävä. Tehtävää laajennettiin siten, että se kykeni ottamaan huhtikuussa 1921 rajanvartiointivastuun.
  - Vuoden 1921 lopulla valtioneuvosto päätti yhdistää Kannaksella toimivan komendanttilaitoksen ja tullipoliisin ja muodostaa näistä Kannaksen rajavartioston.
  - Rajavartiostot olivat aluksi määritellyt väliaikaisiksi.
  - 17.04.1931 vahvisti presidentti rajavartiolaitosta koskevan lain, jonka pohjalta laadittiin 22.01.1922 asetus rajavartiolaitoksesta.
  - Karjalan kannaksella toiminut rajavartiosto vakinaistettiin ja muodostettiin muiden rajavartiostojen tapaan sotilaalliseksi joukko-osastoksi vuoden 1936 alussa.
  - Tullin tehtävät jäivät Rajajoen tullikamarin vastuulle.
Rajavartiolaitos muodostettiin vuoden 1922 alussa