Metsäpirtin irtautuminen Sakkolasta

Metsäpirtin historiaa

Irtautuminen Sakkolasta

Sakkolan kunnan pituus oli edellämainittujen muutosten jälkeen noin 80 km ja Suvannon jakama leveys noin 10 - 16 km. Kunnallis- ja seurakuntaelämän vilkastuessa matkat tuottivat paljon hankaluutta niin itä- kuin länsilaidan kylissä asuville. Siksi jakokysymys nousi aivan kuin itsestään esiin.

Luonnollisimmalta tuntui Metsäpirtin kappelin eroaminen itsenäiseksi seurakunnaksi ja kunnaksi. Asia oli ensi kerran esillä kirkonkokouksessa 23.07.1871. Heikki Hatakka ja Aaro Korkka valittiin silloin asiaa valmistelemaan. Metsäpirtin asukasluku oli noihin aikoihin jo 2700. Mihinkään nopeisiin toimenpiteisiin ei Sakkolan puolelta ryhdytty, koska Metsäpirtin eroanomus oli toisen kerran kirkonkokouksessa vasata 22.09.1878. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan Sakkolan puolesta ilmoitettiin, ettei eroanomusta vastusteta. Jo 08.01.1879 tapahtui asian kolmas käsittely. Pöytäkirja kertoo siitä: "Kysyttiin joka kylältä erikseen, jäävätkö Metsäpirttiin vai Sakkolaan. Siihen yhtyivät kaikki toiset Metsäpirtin kylät, mutta Koukunniemen, Terenttilän, Taipaleen ja Raajun kylät halusivat jäädä Sakkolaan. Vilppo Myöhänen soimasi röyhkeästi hakijoita tyhmyydestä eikä suostunut muuhun kuin pitäjän jakoon kahdeksi kirkkoherrakunnaksi. Hänelle vastattiin Heikki Hatakan puolesta, että V. Myöhänen on kiero mies, koska 7 vuotta takaperin, kun oli kysymys pitäjän jakamisesta kahdeksi kirkkoherrakunnaksi, Vilppo Myöhänen vastusti tätä esitystä, koska riittää se, että on kappeliseurakunta."

Seurasivat vielä pitkät valittelut ja oikeudenkäynnit. Viimein senaatti v. 1894 määritteli rajan kulkevaksi Laatokasta lähtien Kaarnajoen ja Terenttilän kylien välitse Suvannolle niin, että Taipaleen ja Kirvesmäen kylät jäivät Metsäpirttiin, samoin Suvannon eteläpuolelta Raaju Metsäpirttiin, mutta Riiska Sakkolaan. Näin lohkaistiin noin neljännes Sakkolan asukasmäärästä Metsäpirtin puolelle.

Varsinainen kuntien ero tuli voimaan v:n 1903 alussa ja seurakuntien ero 1.5.1903. Omaisuuden jako aiheutti riitaisuuksia vielä senkin jälkeen. Sakkolalaiset olisivat tahtoneet maksaa Metsäpirtin kunnan ja seurakunnan osuudet rahana ja pitää arvokkaat seurakunnan maaomaisuudet itsellään. Perusteluiksi esitettiin, että Metsäpirtin seurakunnalle oli yhteisillä varoilla hankittu hyvä kirkkoherran virkatalo. Vastapuoli ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan piti kiinni maaosuudestaan. Senaatti ratkaisi asian metsäpirttiläisten eduksi 23.03.1910.

Taloudellista jakoa varten asetettuun lautakuntaan kuuluivat Sakkolan edustajina talollinen Yrjö Karonen Kuninkaanrististä, Albert Karvonen Petäjärveltä, kunnallislautakunnan esimies Pekka Puhakka Kiviniemestä, herastuomari Mikko Viskari Vilakkalasta ja kuntakokouksen puheenjohtaja Pekka Pitkänen. Metsäpirttiä edustivat kauppias Heikki Myöhänen, opettaja Eero Toivio ja talollinen Heikki Hatakka. Jakomiesten esityksen mukaisesti Sakkolan kunta joutui maksamaan Metsäpitille korvausta kansakouluista sen vuoksi, koska Sakkolaan niitä oli rakennettu neljä ja Metsäpirttiin vasta yksi. Manttaaleittain kannetuista veroista kootut rahastot jaettiin manttaaliluvun mukaisesti, mutta käräjätalo jätettiin edelleen yhteiseksi.

Lähde: Sakkolan historiaa, Väinö Kaasalainen, Sakkolan historiatoimikunta 1951, sivut 46 ja 47