HelenaEeva

Metsapirtti

• Helena Eeva syntyi 13.10.1923 Eevalassa talossa 1071.

Helena Eeva - Metsäpirtin huikea runotyttö

• Eero Kuoppa
  • Helena - sehän oli se yliälykäs tyttö. Koulutoverini, mutta ei meillä mitään yhteistä ollut… Helena oli poikkeus, hän oli jumalten lahja, teki mitä tahtoi ...
  • Helena Eeva, toki hänet muistan. Hirmuisen lahjakas, aivan yli-ihminen. Ja hyvä meitä muita kohtaan, aina auttavainen.
  • Eevan Helena - hän oli Suur-Savon Osuuskaupan pääkirjanpitäjä, kävi ohessa kauppakoulun. Sai kuulemma kympin keskiarvokseen. Ja sitten hän kirjoitti runoja, lauluja, työn ohessa ne häneltä syntyivät. Kadehdittavan etevä ja lahjakas.
  • Eevan Helena. Siinä oli tyttö, jonkalaisia syntyy vain kerran vuosisadassa, luulen. Niin etevä hän oli.
  • Siinä on torsoja koulu- ja työtovereiden sekä opettajien muistikuvista, jotka koskevat Helena Eevaa. Aika ja elämänkohtalot pusersivat hänet runoilijaksi ja ruoskivat aikanaan laulujen tekijäksi, ns. iskelmien sanoittajaksi.
  • Helenan lapsuus oli auvoisa huolimatta siitä, että vastarakennettu hyvin kaunis koti oli palanut hiukan ennen hänen syntymäänsä. Sisaruksia oli neljä, Helena oli sarjan kolmas, syntyi 1923. Isä kuoli 1934. Vanhemmat sisaret avioituivat pian sen jälkeen. Äiti, kunnankätilö, jäi pitämään alaikäisten tyttärien kanssa vankahkoa maalaistaloa - isä oli ollut muun ohessa kunnallislautakunnan esimies (kunnanjohtaja). Helena hakeutui toimeen kodin ulkopuolelle kaupan alalle.
  • Oli vuosi 1939, tuli YH, talot pullahtivat täyteen vieraita sotilaita. Rajakylät olivat sulloutuneet pitäjän keskiosiin lähievakkoina.
  • Antinpäivänä sitten räjähti, äkkiä, odottamatta. Alkoi Talvisota. Helenan kotiväki pääsi tykistötulessa Taipaleenjoen taakse ja edelleen. Juuri 16 vuotta täyttänyt Helena-tyttö jäi virran ylitettyään sen rannalle, aisti tiuhaan rakennettujen pitäjän keskeisimpien kylien tulipalot. Illan jo hämärtyessä hän ”majoittui” joen rannalla olevaan Pärssisen kauppaan, järjesteli vähän kranaattien hujan-hajan heittämiä tavarahyllyjä, lakaisi rikkoutuneet ikkunalasit lattialta, haki huopia ympärilleen, sytytti kynttilän valokseen.
  • Siinä tykkien jyristessä ja satojen tulipalojen loimossa sekä yhden ainoan kynttilän valossa Taipaleenjoen rannalla ensimmäisen sotapäivän iltana syntyivät seuraavat säkeet:
    • Kodit palavat. Taipaleen virran juoksuun/tulenlieskat hehkuvat kuvastuu./Maan, raudan ja kitkerä savun tuoksu/yötuulessa ympäri kulkeutuu.//Olin katkera vielä, kun viralle tulin,/suru sumensi silmät ja vaiensi suun./Sen voitin, ja poveni roudikko suli:/minä mukaudun kera heimoni muun.//Nyt olemme köyhät. Voimat omat/ja henki on ainutta annettavaa. /Nyt olemme alttiit ja alastomat/sinun eessäsi, kallis Isänmaa.
  • Yhtä osuvia säkeitä en ole nähnyt ainoankaan runosepon luoneen Talvisodan tunnelmista.
  • ...
  • Helena jäi ”sotalapseksi”, pyrki korsuihin ja olikin jonkin aikaa niissä Taipaleessa. Taistelujen kiristyminen ja päällystön jyrkät käskyt ajoivat hänet kumminkin pois tulen alta lottatehtäviin hiukan taaemmaksi, sittemmin evakoksi Rantasalmelle. Sotien seurauksena muuttui asuinpaikka: mm. Kauhajoki-Metsäpirtti-Mikkeli-Helsinki. Nämä myöhemmin.
  • Jatkosodan aikana Helena oli pitkään Metsäpirtissä toimessa osuuskaupassa. Lyhyinä vapaatuokioinaan hän kirjoitti paljon runoja, ajankohtaisia, luontoaiheisia ja itsetilitystä. Poljento, mitta, niissä oli yleensä määräävä - ja rikkumaton. Valtavan suosion saavutti armeijan parissa ”siviilityttöjen” järjestämät pari juhlaa, joihin Helena oli kirjoittanut pitkät kronikat sota-ajan elämästä, jossa siviilien ja sotilaiden elämä oli lomittain, hyvässä yhteispelissä kyllä.
  • Sodan aikana Helena varttui naiseksi, kihlautui, mutta joutui luovuttamaan rakastettunsa: tämä kaatui. Runoksi jalostettu sana jäi elämään ja pysyi hänen uskollisena ystävänään. Sen käyttely suuntautui nyt tummiin sävyihin.
    • Vain Luonnon templista lohdun /aina etsin ja sain/koluten salojen kohdun,/vainiot vaeltain.
  • Helena pohti paljon myös sodan ja syyllisyyden arvoitusta, päätyen satojen kysymysten jälkeen alkupisteeseen:
  • Mistä syylliset, mistä/kaikkehen löytää voi./Täynnänsä itsekkyyttä/vannoo kaikki suut/kärsivänsä vain syyttä,/syylliset ovat muut.
  • Siinäpä ohjenuora, kaanon, sotasyyllisyystuomioistuimelle! Mutta elämä voittaa. 19-vuotias runoilija julistaa saman runon lopuksi:
  • Silti ei ihmissuku - /tunnen ja uskon niin -/tuskansa aaltoihin huku,/synkkiin verisiin./Puhdistus-alhoon se vaipuu,/turmasta estää sen/povien puhtauskaipuu/jumalallinen.
  • ”Tunnen ja uskon niin” sanat koskevat muista, ei häntä itseään. Eettinen ja esteettinen minän rakentajan rima oli aina liian korkealla - itsehän hän oli sen asettanut. Vertaillessaan itseään muihin runoniekkoihin hän aivan parahtaa:
  • Jos heillä on takanaan sieluntaistot,/ne on käyty jo loppuun, voittoon jaloon./Minä ihmisen salattavimmat vaistot/runoraukoissani tuon päivänvaloon.
  • Kokonaisuudessaan runon teksti tuo mieleen Juhani Siljon runon Excelsior - mutta naisen tuntemana. Säkeiden taustana on ollut Helenan ankara eettisyys ja hyvin, hyvin suuri runoilijan ylpeys.
  • Säilyikö se loppuun asti?
  • Uskon, että se säilyi, mukautui, ”jalostui” arjen kestäväksi. Sodat ja niiden jälkimainingit ruhjoivat herkästä tytöstä esiin perusolemuksen: ”Laulaja olen ma laadultain”. Laulujen sanoitukseen Helena sitten ryhtyikin käytännön syistä. Hän loi itse paljon ja käänsi vuosikaudet englannista ja ruotsista lähes kaikki meillä julkaistut laulujen tekstit. Fazerin musiikkituotannon pääkirjanpitäjän, energian jättiläinen ja työnarkomaani kun oli - hän o.t.o:na laati vielä pari elokuvakäsikirjoitustakin.
  • Kotipitäjänsä Metsäpirtin kotiseutujuhlaan 12.7.1959 hän kirjoitti laajan, 84-säkeistöisen juhlarunon päättäen sen säkeistöön:
  • Nämä muistot on perintö heimon sen,/joka jäi sodan aaltojen alle./Se on kulkenut lävitse kärsimysten/ja se siirtää laulunsa kirkkauden/sukupolvelle seuraavalle.
  • Helena Eeva kuoli 24.3.1960. Sitä kaikkea, minkä lahjakkuus ja sen myötä taito ja tahto saivat esiin, ei sydän kestänyt. Työnsä lomassa hän oli lukenut ylioppilaaksi ja hituista vaille filosofian kandidaatiksi.
  • Hänen runojensa ja laulujensa summa on arvoitus, niin monessa paikassa niitä on hajallaan ympäri Suomea. Kykyä hänellä oli vaikka yltää Suureksi Runoilijaksi, aikakautensa tulkiksi, jonka sana ohjaisi ja valaisisi meidän tavallisten ihmisten ajatuksia ja aikaansaannoksia ylevämpiin päämääriin.
• Lähde: Anja Kuoppa

Lähteitä ja blogeja

• Helena Eeva, tuntematon sanoittajasuuruus Jarmo Hussin blogi