Metsäpirtin historiasta

Metsapirtti

Metsäpirtin historiaa

• Metsäpirtin historiasta julkaistiin v. 1953 historiateos 'Metsäpirtti - entisen kaakkoisrajan äärimmäinen kulmakunta'. Tuo kirja tarjoaa hyvän koosteen silloisesta näkemyksestä historiaan. Kirjassa painottuvat lähinnä 1800- ja 1900-luvun asiat, mutta teos sisältää hyvän kuvan myös varhaisemmilta vuosisadoilta.

Metsäpirtin luonto

• Metsäpirtti sijaitsee Karjalankannaksen kaakkoisimmassa kulmauksessa. Lännessä rajana on Rautu, pohjoisessa Sakkola, idässä Laatokka ja etelässä Neuvostoliitto. Ennen Neuvostoliiton perustamista vastassa oli Neuvosto-Venäjä ja sitä ennen Venäjä.
• Metsäpirtin pinta-ala oli noin 187 neliökilometriä.
• Maastolle ominaista ovat moreeniharjut ja hiekkapenkereet sekä laajat suoalueet.
• Laatokan ranta on Taipaleenjoesta etelään Valkianenänniemeen hienoa lentohiekkaa. Itse Laatokan ranta-alue on kovin matalaa. Esimerkiksi Vorken alueella rantaviiva elää veden korkeudesta riippuen jopa yli 100 metriä. Ranta-alue sismaahan päin on myös matalaa, kumpuilevaa. Harjanteet eli ressoit toistuvat 50 m - 100 m välein. Niiden väliin jää kosteikkoalue, jota kutsutaan veretiksi. Ressojen ja verettien korkeusero on 2-3 m. Tämä rantaalueen rakenne on seurausta Laatokan aalloista ja maan kohoamisesta.

muuta

Ruotsin vallan aikana suurin osa Metsäpirttiä mukaanlukien Saaroisten kylä, oli annettu läänityksenä 30.6.1651 eversti Johan Eberhard von Billinghusenille. Sen jälkeen alue siirtyi hänen jälkeläisilleen ja myöhemmin v.1680 kuningas Kustaa XI :n toimeenpaneman Isoreduktion eli läänitysten peruuttamisen jälkeen muillekin.

Venäläisten toimeenpaneman Isovihan aikana tsaari Pietari antoi v. 1713 valloittamaltaan alueelta lahjoitusmaana Sakkolan seudulta 91 tilaa kreivi Mussin-Pushkinille läänitykseksi. Tätä suurtilaa kutsuttiin Saaroisten hoviksi ja sen päärakennus oli kotikyläni Saaroisten naapurikylässä Viisjoella. Tuo kartanon keskuspaikka sijaitsi Viisjoen kylän suhteen sen itäsivulla, Saaroisten puoleisesti, vanhan tien varrella. Noilla paikoin asui viimeksi myös Ahtiaisia eli "Tuomaa Simo pojat" ja Viljam Ahtiainen. Hovin puistikon vanhoja, suuria jalopuita oli aikanani vielä pystyssä. Varsinainen Viisjoen kylä oli ollut pohjoisempana, ennenkuin kirkonkylästä Tappariin johtava tie valmistui, eli Vanhakylän kohdalla.

Saaroisten hovin maat olivat edelleen Mussin-Pushkinin suvun hallussa myös 30.8.1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Tuo rauha päätti Isovihan ja Suuren Pohjan sodan ja sen jälkeen elettiin vakaampia aikoja, Kannaksella kylläkin Venäjän vallan alla. Rauhansopimuksessa luvattiin taata uskonnonvapaus. Mitään muita asukkaiden oloja turvaavaa sopimus ei erikseen sisältänyt. Silti Venäjä säilytti pääasiassa entisen hallinnon. Luterilaisista seurakunnista useimmat, kuten Sakkolakin, jäivät Venäjän haltuun Uudenkaupungin rauhassa. Turun rauha solmittiin hattujen sodan päätteeksi vuonna 1743 ja siinä Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi Kymijoelle. Rauhassa luovutetuille alueille luvattiin vapaa uskonnonharjoitus ja myös koululaitos säilytettiin Ruotsin hallituksen aikaisella kannalla. Venäjälle menetettyä aluetta kutsuttiin Vanhaksi Suomeksi, joka sitten siirrettiin muun eli Uuden Suomen yhteyteen vuonna 1812 Venäjän otettua koko Suomen haltuunsa sodassa vuosina 1808-1809.