Metsäpirtin historiasta

Metsapirtti

Versio hetkellä 24. tammikuuta 2016 kello 21.24 – tehnyt JariMarsela (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Metsäpirtin historiaa

Ruotsin vallan aikana suurin osa Metsäpirttiä mukaanlukien Saaroisten kylä, oli annettu läänityksenä 30.6.1651 eversti Johan Eberhard von Billinghusenille. Sen jälkeen alue siirtyi hänen jälkeläisilleen ja myöhemmin v.1680 kuningas Kustaa XI :n toimeenpaneman Isoreduktion eli läänitysten peruuttamisen jälkeen muillekin.

Venäläisten toimeenpaneman Isovihan aikana tsaari Pietari antoi v. 1713 valloittamaltaan alueelta lahjoitusmaana Sakkolan seudulta 91 tilaa kreivi Mussin-Pushkinille läänitykseksi. Tätä suurtilaa kutsuttiin Saaroisten hoviksi ja sen päärakennus oli kotikyläni Saaroisten naapurikylässä Viisjoella. Tuo kartanon keskuspaikka sijaitsi Viisjoen kylän suhteen sen itäsivulla, Saaroisten puoleisesti, vanhan tien varrella. Noilla paikoin asui viimeksi myös Ahtiaisia eli "Tuomaa Simo pojat" ja Viljam Ahtiainen. Hovin puistikon vanhoja, suuria jalopuita oli aikanani vielä pystyssä. Varsinainen Viisjoen kylä oli ollut pohjoisempana, ennenkuin kirkonkylästä Tappariin johtava tie valmistui, eli Vanhakylän kohdalla.

Saaroisten hovin maat olivat edelleen Mussin-Pushkinin suvun hallussa myös 30.8.1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Tuo rauha päätti Isovihan ja Suuren Pohjan sodan ja sen jälkeen elettiin vakaampia aikoja, Kannaksella kylläkin Venäjän vallan alla. Rauhansopimuksessa luvattiin taata uskonnonvapaus. Mitään muita asukkaiden oloja turvaavaa sopimus ei erikseen sisältänyt. Silti Venäjä säilytti pääasiassa entisen hallinnon. Luterilaisista seurakunnista useimmat, kuten Sakkolakin, jäivät Venäjän haltuun Uudenkaupungin rauhassa. Turun rauha solmittiin hattujen sodan päätteeksi vuonna 1743 ja siinä Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi Kymijoelle. Rauhassa luovutetuille alueille luvattiin vapaa uskonnonharjoitus ja myös koululaitos säilytettiin Ruotsin hallituksen aikaisella kannalla. Venäjälle menetettyä aluetta kutsuttiin Vanhaksi Suomeksi, joka sitten siirrettiin muun eli Uuden Suomen yhteyteen vuonna 1812 Venäjän otettua koko Suomen haltuunsa sodassa vuosina 1808-1809.

Henkilökohtaiset työkalut