Metsäpirtin Osasto

Metsapirtti

Metsäpirtin Osasto

• Artikkeli Metsäpirtin Osastosta (sivut 8-12)
• Ote: Metsäpirtin Osaston miehet taistelivat kotikonnuillaan talvisodan Taipaleen lohkolla
  • Talvisodassa taistelleista joukko-osastoista tunnetuimpia on pieni, mutta tehokkaaseen toimintaan kyennyt Metsäpirtin Osasto. Osasto muodostettiin YH:n aikana lokakuussa 1939 metsäpirttiläisistä miehistä ja se taisteli koko talvisodan ajan Taipaleen lohkolla. Osa miehistä taisteli sananmukaisesti kotitantereillaan ja kaikki maastossa, joka oli läpikotaisin tuttu jokaiselle. Osaston vahvuus olikin juuri se, että miehet tunsivat toisensa ja taisteluympäristön hyvin. Ja miehet tiesivät, minkä puolesta he taistelivat. Siksi Metsäpirtin osastosta hitsautui saumaton joukko, jolle vaikeimmatkaan tehtävät eivät olleet este.
  • Metsäpirtissä oli hyvin toimiva suojeluskunta, joka oli perustettu jo syksyllä 1917. Sen vahvuus 1930-luvun puolivälin jälkeen oli noin 300 miestä. Lotta-Svärd -osastossa oli jäseniä yli 200. Suojeluskunnassa oli jalkaväkiosasto, tykkipatteri, viestiosasto, kaksi konekiväärijoukkuetta, pioneeriosasto ja ilmavalvontaosasto sekä meriosasto. Meriosasto siksi, että Metsäpirtti oli Laatokan rannan pitäjä. Suojeluskunnassa miehet saivat monipuolisen koulutuksen, mikä oli pohjana miesten osaamiselle talvisodassa. Suojeluskunnan kenttätykkipatteri oli kouliintunut hyväksi yksiköksi Perkjärven kesäisillä kovapanoammuntaleireillä. Perkjärvellä kunnostautui erityisesti patterin tulenjohtaja kersantti Jooseppi Paakkinen, joka omasi ilmiömäiset tulenjohtokyvyt. Paljolti hänen ansiostaan Metsäpirtin sk-patteri kykeni talvisodan aikana nopeaan ja tarkkaan toimintaan.
  • Metsäpirtin Osasto perustettiin virallisesti 6. ja 7. lokakuuta 1939. Se oli Raudun ryhmään kuulunut suojajoukko-osasto. Raudun ryhmä oli sijoitettu Raudun ja Metsäpirtin pitäjien alueella valtakunnan rajan tuntumaan. Tästä ryhmästä käski III Armeijakunnan komentaja erottaa omaksi erilliseksi ryhmäkseen Metsäpirtin Osaston, jonka toiminta-alueeksi komentaja määräsi Metsäpirtin pitäjän. AK:n komentaja oli kenraalimajuri A. E. Heinrichs, joka jostain syystä tunsi suurta lukkarinrakkautta Metsäpirttiä ja sen asukkaita kohtaan.
  • Kaksi rajakomppaniaa ja kenttätykistöpatteri
  • Osasto muodostettiin kahdesta rajavartiokomppaniasta sekä yhdestä sk-tykkipatterista. Rajakomppaniat olivat 8. ja 9. Rajakomppania. Tykkipatteri sai tunnuksen 2. Erillinen Patteri. Osaston kokonaisvahvuudeksi tuli vajaa 400 miestä ja sen ensisijainen tehtävä oli 10. Divisioonan joukkojen puolustukseen ryhmittymisen suojaaminen viivyttämällä vihollista sodan syttyessä rajalta viivytysalueen takarajalle. Viivytysrajan takarajaksi oli määrätty Umpilampi -linja Taipaleenjoen eteläpuolella. Linja oli rakennettu YH:n aikana. Linjalla osasto kävi vain lyhyen tulitaistelun, joten käytännössä takaraja oli pääasema eli Suvanto – Koukunniemi – Terenttilä – Linnakangas – Taipale - Laatokka -linja.
  • Metsäpirtin Osaston komentajaksi tuli kapteeni Reino Inkinen, rauhan-ajan koulutusupseeri Jääkäripataljoona 4:stä, Sakkolan Kiviniemestä. Inkinen oli liikekannalepanossa määrätty 8. RajaK:n päälliköksi, mutta hän luovutti komppanian päällikkyyden jo 15.10.39 luutnantti Pekka Alarannalle ja keskittyi johtamaan koko osastoa. 9. RajaK:n päällikkönä oli sen rauhanaikainen päällikkö luutnantti Antero Suurkari. 2. ErPtri:n päälliköksi tuli luutnantti Paavo Sirola KTR 2:sta Viipurista. Tulenjohtopäällikkönä oli itseoikeutetusti patterin rauhanajan päällikkö Jooseppi Paakkinen. Aliupseeriston rungon muodostivat rajavartiojoukkojen kanta-aliupseerit.