Maakirja-1637

Metsapirtti

---

Versio 25. tammikuuta 2017 kello 21.17

Verotus vuonna 1637 Sackula pogost: Tämä kirja on laadittu tilanteessa, jossa Käkisalmen lääni on ollut 20 vuotta Ruotsin hallinnassa. Väestö on hieman lisääntynyt edellisestä. Nimet ovat pääosin samoja kuin edellisessä lähteessä. Asiakirjassa ilmaistaan pitäjittäin ja kylittäin verotettava väestö. Kunkin kohdalla mainitaan tilan koko 'Adrar' ja verojen määrä 'Penningar' ja Spannemål'. Seuraavat Metsäpirtin kylät ovat mainitut:

   Terenttilä: Bertill Matsson (1/3)
   Koukunniemi: Prohall Pulbmaker (1/2); Antippa Mikiferof (1/2) ja Kirilka Phillippof (1/2)
   Neusula: Pedrå Rajwå (1/3)
   Kosela 'Kossola': Matti Kosoinen 'Cosson'(1/2); Trediak Kosoinen 'Cosson'(1/2)
   Haricka: Malassu Puikkonen (1/2)
   Korholan Jaama: Tuomas Myöhänen (1); Lauri Kuofwin (1)
   Joentaka: Joen Alliskainen (1/2), Hannu Puikkonen (1 1/6), Antti Puikkonen (1/3); Jermola Puikkonen (5/6)
   Sumentka: Timåska Kuissmin (1/3); Olli Heimanni (1/3)
   Hapasari: Lassi Kaupinpoika (1)
   Hatakkala: Lauri Heikinpoika (1 1/8)
   Mäki Korhola: Seneka Dårskani (1 1/2)
   Metsäpirtti: Tuomas Susi (1), Pässu Kirckeu (1/8)
   Lapanainen: Antti Laurinpoika (1); Pöllan Nemi (1/3); Heikki Möltzå (1/3)
   Raaju: Iwaska Rydhz 'Rytty' (2/3); Jaakko Papu (1/2); Romanska Ryds (1/2) 

Tuttuja sukunimiä ovat nyt Korholan Jaaman Myöhänen, Joentaan Puikkoset ja Metsäpirtin Susi. Mainittakoon myös, että myöhemmin Metsäpirtin kylässä asuneita Kuoppia tavataan vuoden 1637 asiakirjassa Sakkolan Valkjärvellä Heikki Kupa, Pyhäjärven pogostassa: Stoore Pyhä: Lars Kupå, Orläns: Olli Kupa ja Risto Kupa; Yllöjärvi: Matti Kuppa ja Lahentakois: Olli Kupa. Samoin Raudun puolelta löytyy Sipi Kupa. Muita tuttuja nimiä ovat mm. Riiskassa asuvat Laitiset, Lapinlahdella asuvat Pappiset, Raudun Pusat, Sudet ja Tiaiset, Pyhäjärven Noitermaan Kupariset. Sakkolan puolelta löytyvät myös Myöhäset, Peltoset, Lobrot ja Kurjet Haitermaalta, Paukku Kaarnejoelta sekä Tervonen Orkatanhualta. Ruotsin hallinto oli varsin tyly alkuperäistä väestöä ajatellen. Monikaan ei vapaaehtoisesti halunnut luopua isiensä uskosta. Niinpä pääosa metsäpirtin alkuperäisestä karjalaisväestöstä joutui tuolloin 1600-luvun alkupuolella siirtymään evakkoon muualla, eli Venäjän puolelle, toiset jopa Tverin alueelle asti. Ruotsin käymien sotien johdosta myös verorasitus oli kasvanut Karjalan Kannaksella. Tuo vuosisata, Stolbovan rauhasta Uudenkaupungin rauhaan, ei siis ollut kovin helppoa aikaa, ei ainakaan Metsäpirtin uusille asukkaille, lähipitäjistä ja kauempaa Suomesta saapuneille uudisasukkaille, meidän esi-isillemme.