Lehdet1860

Metsapirtti

Versio 21. elokuuta 2022 kello 22.00

Vuosi 1860

• 24.08.1860 Vuoksen virran alentamisen haitat Suometar
  • Tätä myötä ei ole ainoastansa nykyinen kansa ja hallitus nähneet hyödylliseksi, mutta jo esivanhempamme halusivat saada vedeltä vaivatut maat kuiviksi, vaikka senaikuinen hallitus ei siihen suostunut sentähden, että munkkien tässä virrassa omistetut kalavedet luultiin häviävän.
  • ...
• 03.12.1860 Olyckshändelser Finlands Allmänna Tidning
  • Inom Wiborgs län: Åldrige landboen Michel Pettersson Akkanen från Gorkela by och Pyhäjärvi s:n, som den 26 förlidne augusti vallat boskap å en till sagde by hörande, invid Kostermaanjoki å belägen äng, har dagen derefter funnits död liggande uti berörde å:
  • landbonden Pål [Paavo] Mårtensson Tuokko [s. 24.01.1803], från Metsäpirti by i Sakkola s:n, som den 15 nysslidne oktober från kyrkobyn begifvit sig på hemfärd åkande med häst och kärra har morgonen påföljde dag funnits död, liggande i kärran, som jemte hästen stått på norra stranden at Wuoksi-elfven vid Taipale pass

Vuosi 1861

• 25.02.1861 Wuoksens fällning inom Sakkola med flere socnar Finlands Allmänna Tidning
  • ...
  • Åter i Suvando sjö, der vattenhöjden vid årets början utgjorde + 1,70 fot öfver ståndet före genomgräfningen af Kiviniemi näs, steg vattnet efter vårfloden till + 3,20 samt uppgick i följd at Höytiäinens fällning till + 4,50, men har sedermera åter sänkt sig och stod vid 1859 års slut på + 1,80 fot.
  • ...

• 17.05.1861 Fiskerierna i östra Finland Wiborg
  • (Utdrag ur inspectörens för fiskerierna hr H. J. Holmberg berättelse om hans verksamhet år 1860)
  • I början af oktober 1859 erhöll jag af kejserliga finansexpeditionen i uppdrag att begifva mig till Tammerfors och Abborfors, för att istånsätta de derstädes under loppet af sommarn uppförde kläckningshusen. Då jag den 18 oktober lemnade Tammerfors, öfverfölls jag på vägen af ett starkt snöfall med storm, som fördröjde resan, så att jag först den 21 oktober anlände till Abborfors.
  • Här hade egaren af stället, ...
  • Under loppet af vintern besökte jag tvenne gånger ...
  • Kläckningen edge här rum på den vanliga tiden ...
  • På Stockfors hade herr Schatelowits om hösten 1859 ...
  • Ifrån Stockfors begaf jag mig till kronofisket ...
  • Efter det jag några dagar uppehållit mig vid landtbruksmötet i Fredrikshamn ...
  • Vuoxens fällning har uti Kexholms grenen förvandlad forsen, som fordom åt laxen erbjöd goda och ymniga lekplatser till torra stenrösen med emellanliggande små rännor och pölar. ...
  • Vuoxens nya utlopp vid Kiviniemi erbjöd ett godt tillfälle för såväl laxens stigande som för dess lek nedanom forsen, om ej tillsvidare åtminstone Taipaleelf satte ...
  • Den 30 juli har jag ...
  • På min resa vid Ladogas strander, allt ifrån Sakkola ända till gränsen af Salmis ...
  • På vägen ifrån Sordavala till Kexholm ...

Vuosi 1863

• 01.01.1863 Jokia Suomi no 1
  • Metsäpirtinjoki eli Wissijoki (pituus 40 v.), alkaa Pietarin kuvernementissä Venäjällä, juoksee koilliseen pitkin Raudun kappelin rajaa, Metsäpirtin kautta Suvannon järveen; tähän juoksee Kitsanoja (pituus 15 v.), lähteet Huhtaisten kylällä, juoksee pohjoista kohti valtajokeen.
• 04.06.1863 Luettelo niistä wapatahtoisista lahjoista,joita allekirjoitettu on Sakkolan pitäjässä vastaan ottanut Suomen Julkisia Sanomia
  • hädän lievittämiseksi Suomen pohjoisissa lääneissä vuosina 1862 ja 1863
    • otteet Metsäpirtin kappelin osalta
    • Arkuntanhuan kylän asukkaat yht 3 rupl 60 kop, 1 tynnyri ja 18 koppaa ruista
    • Haap(a)saaren kylän asukkaat yht 50 kop, 6 koppaa ruista
    • Hatakkala, Martti Hatakka 5 koppaa ruista
    • Hatakkala, Heikki Hatakka 10 koppaa ruista
    • Hatakkala, kylän asukkaat yht 80 kop, 8 koppaa ruista
    • Joentaan kylän asukkaat yht 3 rupl 60 kop, 20 koppaa ruista
    • Malakin kylän asukkaat yht. 40 kop, 2 koppaa ruista
    • Martinkorholan kylän as yht 40 kop, 4 koppaa ruista
    • Metsäpirtti, Staffan Susi 1 rupl
    • Metsäpirtti, Mårten Tuokko 1 rupl
    • Metsäpirtti, Mikko Kuoppa 1 rupl 50 kop
    • Metsäpirtti, muut asukkaat 1 rupl 20 kop, 1 tynnyri ruista
    • Neusaaren kylän as yht. 10 koppaa ruista
    • Paloniemi, yksi kylän asukas 2 koppaa ruista
    • Raajun kylän asukkkaat yht 40 kop, 20 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Mikko Pirhonen, 3 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Martti Hyytiä, 3 rupl
    • Saaroisin kylä, Simo Hyytiä 4 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Kaarle Hämäläinen 50 kop
    • Saaroisin kylä, Gusavus Hämäläinen 1 rupl
    • Saaroisin kylä, muut kyläläiset 1 rupl 60 kop, 1 tynnyri ja 22 koppaa ruista
    • Sunikkala, Martti Korkka 3 rupl
    • Sunikkala, Matti Korkka 4 koppaa ruista
    • Sunikkala, muut kyläläiset 40 kop, 2 tynnyriä ruista
    • Taipale, Simo Laulajainen 50 kop
    • Taipale, muut kyläläiset 40 kop, 8 koppaa ruista
    • Terenttilä, Gabriel Hatakka, 3 koppaa ruista
    • Terenttilä, muut kyläläiset 8 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Mikko Peltosen leski 2 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Juhana Peltonen 3 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Tahvana Peltonen 2,5 koppaa ruista
    • Vanhajaama, muut kyläläiset 2 rupl 40 kop, 1 tynnyri ruista
    • Viisjoki, Juhana Ahtiainen 40 kop
    • Viisjoki, Heikki Ahtiainen 2 koppaa ruista
    • Viisjoki, Antti Ahtiainen 2 koppaa ruista
    • Viisjoki, muut kyläläiset 1 rupl 20 kop, 12 koppaa ruista
• 16.06.1863 Kreikkalais-wenäläisiä Suomessa v 1860 lopulla Suometar
  • Niinkuin jo 1861 vuoden lopulla julistimme, löytyi maassamme evankelisluterilaisen papiston väkilukuluetteloita myöten 1860 vuoden lopulla lutherilaisia yhteensä 1705735 henkeä, joista oli 828582 miehen- ja 877153 nais-puolisia. Nyt on viimeinki tullut Kreikkalais-venäläisen papiston tekemät väkiluettelot uskolaisistansa, joiden mukaan pitäisi maassamme löytyä kreikkalais-venäläisiä yhteensä 40161 henkeä, joista 20031 miehen- ja 20130 naispuolisia, joten siis 1860 vuoden lopulla olisi lutherilaisia ja kreikkalais-venäläisiä yhteensä ollut ja siis koko Suomen väkipaljous tehnyt 1745896 henkeä ja heistä 848613 miehen- ja 897283 naispuolta. Tässä on kuitenkin muistettava, että kreikkalais-venäläisistä Sakkolan ja Raudun pitäjistä ei ole tullut mitään väkiluetteloa, vaan sensijaan on Rajajoen seurakunnan väestöön otettu jokseenki saman verran Venäjän alamaisia kuin Suomeen kuuluvia keikan-uskolaisia on Sakkolan ja Raudun pitäjissä jäänyt pois luvusta. ...
• 22.09.1863 Lahjoitusmaiden talonpoikain puolesta Wiipurin läänistä oli viime lauantaina jätetty Suometar
  • Suuriruhtinaallemme seuraava alamainen rukouskirja:
    • Teidän Keisarillista Majesteettianne rohkenevat syvimmässä alamaisuudessa allekirjoitetut Teidän Keisarillisen Majesteettinne uskolliset alamaiset lähetä, haikeasti valittaen nykyistä onnetonta ajallista tilaamme ja alamaisimmasti rukoillen Teidän Keisarillisen Majestetttinne maan-isällistä ja Armollista apua pelastukseksemme siitä tilasta.
    • Selkeämmästi kuin me koskaan voisimme on jo julkisesti puheltu ja esitetty ne kaikenlaiset surkeat seikat, joihin me talonpojat Wiipurin läänin lahjoitusmailla olemme 1826 vuoden Keisarillisen Asetuksen kautta joutuneet ja jotka ovat saaneet meidän tilamme osittain katkerammaksi kuin niiden 20 miljoonan orjain Wenäen keisarikunnassa, jotka Teidän Keisarillisen Majesteettinne jalo ja ihmisrakas päätös sekä wiisaat ja kohtuulliset hankkeet ovat pelastaneet. Alamaisimmasti kiitollisina olemme myös havainneet, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne on korkeassa laupeudessansa ottanut onnettoman tilamme armolliseen muistoonsa ja armollisimmasti tehnyt meidän pelastustamme tarkoittavan esityksen nyt kokoontuneille isänmaamme säädyille. Se kaikki osoittaa, että Teidän Keisarillisen Majesteettinne väsymättömästi armiaassa huolenpidossa on ollut ja tulee eteenkipäin olemaan meidänki, Wiipurin läänin lahjoitusmaiden talonpoikain, tämän Suomessa enimmän poletun ja surkuteltavan ihmisluokan korotus ja auttaminen. Syvimmässä alamaisuudessa esitellen Teidän Keisarillisen Majesteettinne korkeaan suosioon ne rukouskirjat, joita erinäisistä seurakunnista Wiipurin läänissä alamaisimmasti Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisen istuimen juureen Waliokunnan päiväin aikana annettiin lahjoitusmaiden talonpoikain puolesta, rohkenemme sentähden kokonaan jättää tämän ajallisen onnemme asian Teidän Keisarillisen Majesteettinne armolliseen suosioon sekä Suomen Säätyin rakkaaseen huoleen, wakuutettuina kuin olemme, että meidän asiamme silloin on turvallisessa ja oikeissa käsissä.
    • Pysymme edelleen kaiken alamaisuuden kunnioituksella ja uskollisuudella Suurivaltaisin, Kaikkein-armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!
    • Teidän Keisarillisen Majesteettinne uskollisuuteen sidotut alamaiset: omasta ja muiden Wiipurin läänin lahjoitusmaiden talonpoikain puolesta:
      • A. Langinen ja M Weijalainen, Kurkijoen pitäjästä.
      • Juhana Ahonen ja Matti Nikkanen Muolan eli Pyhäristin pitäjästä.
      • O. Tapanainen, Lautamies Jaakkimasta.
      • Juhana Kukko ja H. Äijö Pyhäjärven pitäjästä.
      • E. Toikka, T. Huovila ja M. Puhakka Wehkalahden pitäjästä.
      • Aleksander Hyytiä Sakkolasta.
      • Erik Lattu Joutsenosta.
      • J. Toikka, A. Holtari ja D. Kylmälä, Wirolahden pitäjästä.

• 16.10.1863 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Esitys Suometar
  • ...
  • Lopuksi tahtoo H.R.M:ttinsa pyytää Säätyjen tointa uusien majakkain rakentamiseen Pohjanlahden rannikolla sekä loistolaivan seisottamiseen sille vaaralliselle Snipa-nimiselle matalalle Pohjan-Kurkussa ja toisen samanlaisen laivan Taipaleen-luodon matalalle Laatokan järvessä ulkopuolella Metsäpirtin kappelin rannikkoa, joihin laitoksiin kustannuksen ehdotus tulee Säädyille annettavaksi.
  • ...
• 28.11.1863 Wuoksen-virran alentamisesta Päivätär
  • Tilanhaltiat Wuoksen rannoilla tahtoivat jo monta miespolvea takaperin laskea ala Wuoksesta niin paljon vettä Kiviniemen taipaleen läpi Suvanto järveen, josta vesi juoksee Taipale-joen kautta Laatokan järveen, että olisivat saaneet veden peittämät niityt kuiviksi. Tät ei sen aikainen hallitus myöntänyt sentähden, että luostarin tässä virrassa omistetut kalanpyyntöpaikat luultiin häviävän. Nykyään on hallitus tämän alentamisen sillä ehdolla myöntänyt, että tilanhaltijat Wuoksen rannoilla vuosittain maksavat luostarille eroituksen, jos arentia kalavesistä vasta edespäin niin paljoa ei saadakkaan; tämän makson kuitenkin on Suomen hallituksen pitänyt ottaa päällensä, nähdessänsä tilanhaltiain tätä ei voivan maksaa, ja että hallitus siinä samassa saisi ilman eri kustannuksitta kuljetuskanavan, jota myöten sota-aikoina voisi Laatokan kautta aina Jääsken pitäjään asti tuoda sota-varoja Wenäjältä Suomeen.
  • Tätä vasten asetti hallitus v 1857 neuvokunnan, jossa istuivat läänin kuvernööri esimiehenä, muutamia hallitukselta määrättyjä herrasjäseniä, yksi sihteeri ja alennustöiden päämies eversti-luutnantti Appelberg. Kaivamisen toimittivat Wuoksen virtaan osalliset seurakunnat Jääskestä alkaen yhteisesti, ja se alettiin v. 1857, eivätkä vieläkään liene kaikki alennukseen kuuluvat työt lopullisesti päätetyt. 22 jalkaa korkea eroitus veden pintain välillä Wuoksessa ja Suvantojärvessä piti neuvokunnan päätöksen mukaan tykkenään tasaantuman, jos neuvokunnan pitämä pää-asia voitettaisiin: saada Kiviniemen pudotus ilman suluitta kulku-kanavaksi. Seuraten tätä päätöstä kaivatti herra Appelberg Kivinientä seurakuntain yhteisillä päivätöillä senki jälkeen, vaikka vesi entisessä haarassa jo oli liiaksi alentunut ja vähennyt, niin paljon että tämä 22 jalkaa korkea pudotus melkein tasaantui, mutta kulku-kanavaa ei syntynytkään. Pudotus tasaantui ainoastaan 18 jalan paikoille, ja nyt ilmestyi isoja kiviä, jotka tekevät suuren ryöpän. Tätä turhaa kanavata saadessa laskettiin vettä Wuoksesta liiaksi ja niinmuodoin unhotettiin oikea syy alentamiseen, joka oli: laskea Kiviniemestä ainoastansa niin paljon vettä, että veden peittämät maat olisivat tulleet kuiviksi vanhan haaran rannoilla.
  • ...

Vuosi 1864

• 24.02.1864 Novgorodernes tåg år 1311 Wiborgs Tidning no 15
  • För någon tid tillbaka sökte en borgåbo, af fruktan att möjligen borgbacken till följe af den projekterade jernvägsbibanans ledning till Borgå komme att raseras, förekomma detta derigenom, att han i flolårets H:fors T:gar N:o 294 framhöll borgbacken såsom ett af de få historiska fornminnen vårt land hade att uppvisa, ja uppställde till och med den föga sannolika hypothesen, det borgbacken möjligen vore anlagd för omkring tusen år tillbaka af konung erik Wäderhatt samt att Novgorodernes krigståg år 1311 skulle gällt denna borg jemte kringliggande trakt; ach slutar med det roliga påhitt att borgbacken kanske är första steget till Finlands civilisation och Rysslands storhet!
  • Denna artikel framkallade en protest af en annan historisk forskare, deri denne beskyllde borgåbon att plöja med andras kalfvar, då den vigtiga historiska upptäckten egenteligen vore hans tillhörighet. Härpå följde yttermera en liten uppsats af borgåbon som svar på en af redakt till H:fors T:gar i nämnde blad införd anmärkning, och slutligen i N:o 7 af samma tidning för detta år en insänd artikel 'Något on Novgorodernes krigståg år 1311'. I denna upplysas de båda forskarene derom, att de sannolikt hemtat sina upptäckter ur lektor Gottlunds 'hällristningar vid Kaukala', samt att om de nu äfven måste lemna broderlotten af äran atta hafva uppställt hypothesen åt den sistnämnde, skadan är måttlig, emedan alla tre uppfinnarenes antagande förklarass för falskt. sammanhang med detta domslut anmärker artikelförfatttaren, att man innan ytterligare gissningar on de enligt de ryska krönikorna under tåget af Novgoroderne besökta orternas läge framkastas, noga bör göra reda för sig, hvilka afvikelser ifrån krönikans ord möjligen kunna tillåtas, utan att sannolikheten går förlorad, äfvensom i hvilken ordning ortsnamnen anföras. Häri äro vi fullkomligt af samma tanke med artikelförfattaren, men Kymmene elfs östra gren skulle hafva största utsigten att få behålla sin värdighet af köpmanself och på grund deraf Novgorodernes tåg varit riktadt emot denna trakt, samt att de i krönikan uppräknade namnen böra sökas der. Tvertom tro vi antaga att Novgoroderne på nämnda plundringståg kommit öfver Ladoga till Taipale vik i Metsäpirtti kapell af Sakkola socken, der de qvarlemnat sina fartyg samt derefter gått uppför den å, som förenat Suvanto 30 verst långa och föga mer än en verst breda sjö med Ladoga, i Suvanto, hvilken enligt en i Sakkola kyrkas historiebok upptagen anteckning i fordna dagar kallats Tschoruaja reka (Svart å); efter att hafva passerat hela sträckningen af denna sjö och kommit till dess motsatta endast genom en några hundra fot bred ås från Wuoksen skilda strand, dragit sina båtar öfver besagde ås och så kommit till Wuoksen samt utmed dess förra bädd först till Tiuris fors i Räisälä socken, i hvars omgifning ännu finnas qvarlefvor af ett gammalt fäste, kalladt Wanaja eller Wanhaja, derifrån vidare längs samma elf till Kaukola, och slutligen efter välförrättad plundring förbi Pärnä by genom Pärnä fors som finnes i den en half mil söder om Kexholm i Ladoga utfallande utloppsarmen af Wuoksen tillbaka till sistnämnda sjö.
  • De skäl, som företrädesvis tala för sannolikheten af detta antagande äro: att de af Novgoroderne besökta orterna på denna väg förekomma i alldeles samma ordning, i hvilken de äro uppräknade i krönikan; att Novgoroderne, då de färdades fram utmed de nämnda vattendragen endast kommo att genomfara en liten kuststräcka, att beskrifva en cirkelbåge af två till tre mils radie; att de med sina båtar kunde återvända till hafvet (Ladoga) utan att passera samma väg, på hvilken de farit upp, hvilket under ett plundringståg som det ifrågavarande äfven helst undvikes, för att på återvägen ej behöfva befara ett anfall aen genom den verkställda plundringen till hämd retad och nu till sin hembygds försvar manstarkt församlad fiende; och slutligen den omständigheten, att Novgorodernes föga talrika skara, förutsatt att de tågat fram på denna väg, hvarken behöft våga sig ut på den för dem obekanta finska viken, eller intränga i bygder, som både till innevånare och lokalförhåtlanden varit dem fremmande, utan besökt trakter, för dem välkända från den tiden, då Svenskarne ännu ej inträngt i Karelen.
  • Dessa äro de skäl, på hvilka vi basera vår åsigt; men å andra sidan finnas i de ryska berättelserna äfven flere omständigheter påpekade, som ej alldeles vilja passa in på denna stråt, såsom: att Ladoga ej är ett haf, utan en sjö; att densamma ju före 1818, ej var förenad med Suvanto; hvar handelsfloden då fanns? att dessa trakter ej beboddes af Jemer, samt att Novgoroderne då återvändt till Ladoga 4 'a 5 mil från det ställe, der de lemnat sina fartyg. Dessa inkast, hvilka enligt vårt förmenande borde vara de enda, som med fog kunna göras emot sannolikheten att vår hypothes äro dock lätt bemötta och skola vi derföre försöka göra det. (forts.)

• 27.02.1864 Novgorodernes tåg år 1311 Wiborgs Tidning no 16
  • Att Novgoroderna med det haf, öfver hvilket de enligt kröniken foro till det tyska landet, mycket väl kunde mena Ladoga, framgår deraf, att den af befolkningen kring dess stränder alltid nlifvit kallad och allt fortfarande kallas haf (meri), då deremot benämningen sjö aldrig förekommer om densamma, åtminståne på den finska sidan af dess kust. Hvad åter den omständiget vidkommer att Ladoga varit skild från Suvando genom en sandås ända till våren 1818, då naturen sjelf åtog sig ingeniörskapet och återförenade de länge åtskilda syskonen, är det mer än sannolikt, att de i äldre tieder varit förenade; ty huru skulle Suvando annars kallats Черная река, Svartå? Detta namn tydet på en förening med ett större vatten, dit den måste hafva haft sitt utlopp; och son den ej gerna kunde flyta i Vuoksen, från hvilken den var skild genom en hård jordvall, är det påtagligt, att den sandås, som sedermera afstängt afloppet, är lätt förklaslig, när man känner, huru böljorna under nordostliga stormar drifva upp sanden, hvarpå Ladoga i synnerhet i Taipale bugten är särdeles rik, i stora bankar, hvilka efter någon tid dels åter skingras, men ofta också till någon del qvarstadna. Så höllo före Vuoksens fällning genom Suvanto, ehuru denna sjö då redan i fyratio år haft sitt utlopp i Taipaleviken, i denna åter nya bankar på att bilda sig, hvilka dock sedan blefvo bortsköljda genom det i en strid ström framvällande vuoksvattnet.
  • På grund af dessa iakttagelser bör man med temmelig säkerhet kunna antaga, att ofvannämnde snadås som före 1818 åtskilde Ladoga och Suvanto, uppstått genom flere sekels nordostliga stormar, hvilkas vågor omsider fört så mycken sand i Taipaleviken, att den tilltäppt Svaråns (Suvantos) aflopp; och att kommunikationen nämnde sjöar emellan dessförinnan förmedlats genon den för långa tidet tillbaka igengrodda, men 1818 åter öppnade ån. Till detta antagande föranledes man ej mindre af den förra benämningen på Suvanto Svartå, än de hos folket ännu förtlefvande traditioner, om ofta upprepade plundringståg af de öfver hafvet kommande ryssarne, som farit af med både folk och fä. Samma å jemte dess utloppsvik i Taipalebugten är det, som möjligen af Novgoroderne blifvit kallad handels- eller köpmans-elf. Denna supposition har mycken sannolikhet för sig, enär man vet, att i tiderna före det ifrågavarande tåget i Taipale funnits en stad, hvaraf man ännu ser tydliga spår. Denna stad, som kanske kort förut blifvit vörstörd under det krig, hvilket uppkommit mellan svenskar och ryssa med anledning af Torkel Knutsons tåg till Karelen och anläggningen af Wiborgs fäste år 1293, samt fortgått i dessa trakter ända till freden i Nöteborg (Pähkinäsaari, Orechovets) 1323, således i tiederna före och efter ifrågavarande tåg, - denna stad var sannolikt en köpstad, ty då handels med orienten, genom korstågen ledd från sin förra bana öfver den Syriska kusten, tog vägen öfver Ryssland, gick den såsom det är allom bekant genom Ilmensjön och floden Wolchow i Ladoga, och måste derföre vid stränderna af denna sjö för de indiska varorna hafva funnits upplagsplatser, ifrån hvilka hansestäderna sedan afhemtade dem.
  • Sannolikt var Taipale ochså en dylik upplagsplats och kallades tilläfventyrs på grund deraf af Novgorodernen handelsstad, eller köpmannastad, och ligger det då nära sitt utlopp invid denna köpstad fick namn af köpmanself. Att Taipale varit en stad bevisas af ännu tydliga lemningar efter befästningsvallar och är den äfven på Åkermans svenska karta upptagen som stad. Ochkså har man påträffat några ehuru ringa spår dertill, att handelsvägen gått häröfver. Så hittades i jorden nära Taipale by för några tiotal år tillbaka ett mineral af ovanlig glans i blått och brandgult, hvilket af en då i dessa nejder resande naturforskare och bergsman Bökling förklarades vara mycket rart och hemma från Persien, der det skulle begagnas som färgstolt. Att det påträffades här i ultima Thule, kan blott förklaras sålunda, att någon resande, som handlat med dylik vara fällt något derat efter sig. Detta i förening med andra små häntydningar, såsom att man äfven kommit öfver hos oss sällsynta, men i asien allmänna små snäckor o.\ m.\ d.\ tyckas tyda derpå, att handeln åtminstone någon tid och till någon del gått öfver Taipale.
  • Men torde någon invända, hvarvill alla dessa argumenter då ju krönikan bestämdt säger, att tåget var riktadt emot de i det tyska landet bosatte Jemerne (Tavasterne), och dessa trakter ju i alla tider varit befolkade med Karelare.
  • Ehuru väl denna anmärkning kan vara ganska befogad, och man vid första påseende kan tycka, det denna omständighet allena är tillräcklig att kullkasta hela vår hypothes, skola vi på grund af då herrskande förhållanden framlägga data, som förklara, huru krönikans text ej behöfver tagas efter orden, utan tvertom kan tokkas så, ett den alldeles icke motsäger vår åsigt. Före Svenskarnes ofvannämnde besittningstagande af Karelen måste dessa trakter varit mer eller mindre beroende af Novgoroderne, som då Svenskarnes välde i början blott sträckte sig till Tavasterne, i allmänhet kallade alla vesterut bosatte af Svenskarne underkufvade Finnar för Jemer, utan att derföre så noga skilja emellan Karelarnes och Tavasternes stammar. När sedan efter Torkel Knutsons tåg äfven största delen af Karelen kommit under svenskt välde, fortforo de att benämna de af Svenskarne beroende Finnarne för Jemer, till åtskillnad af de Finnar, som ännu voro dem lydpligtige och hvilka de kallade Karelare. Väl hörde den ifrogavarande Ladogakusten ej till det svenska Karelen, men måste under fortgåmgem af det ofvanföre omtalta kriget hafva varit besatt af Svenskarne, ty huru skulle freden annars kommit att afslutas på en ort så långt ät öster, som Nöteborg (nuvarande Schlusselburg). Då nu Svenskarne vid tidpunkten för tåget innehade denna del af Ladogakusten, kallade Novgorodernen på grund derat landet tyskt (svenskt) och dess bebyggare för Jemer.
  • Hvad slutligen det vidkommer, att Novgoroderne sedan de utmed Vuoksen återvändt till Ladoga, vid utloppet af nämnde elf voro 4 a 5 mil aflägsnade från sina fartyg, var det för dem sedan förra tider nogsamt bekanta stranden uppsöka sina fartyg och på dem återvända hem.
  • Denna i öfverensstämmelse med oss benäget meddelade upplysningar uppställda hypothes hafva vi publicerat, mindre i afsigt att utgifva den af oss antagna vägen för Novgorodernes tåg för den enda ebostridligt riktiga, utan fastmer för att leda våra historiska forskares uppmärksamhet äfven åt detta håll.

Vuosi 1865

• 25.11.1865 Några ord med anledning af referatet on den projekterade bron vid Kiviniemi Wiborgs Tidning
  • Uti Wiborgs Tidning lästes nyligen att den väg som leder öfver Kiviniemi färja vore den enda som förmedlade kommunikationen emellan Ladogakusten och S:t Petersburg. ...

Vuosi 1866

• 20.09.1866 Tautiloita täällä Laatokan pohjoispäässä ja Saarissa Suometar
  • on vielä kulkemassa lavantauti vanhemmissa ihmissä. Lapsissa taas tuhkarokko (tuhkatsu), hinku ja keuhkoviho. Kansan keskinäisessä elannossa 'kohvi' ja 'kylpy' näkyvät olevan täällä paraimmat lääkitykset sairaille ehkä monesti vaarallistakin.

Vuosi 1867

• 11.06.1867 Sakkolan pitäjään ja Metsäpirtin kappelin Suomalainen Virallinen Lehti
  • kihlakunnanoikeuden annetun päätöksen mukaan, kutsutaan ja manataan tuntemattomat omistajat sille astiallen, sisältäin kahdeksan ja puoli kannua paloviinaa ynnä hevoselle, reelle, mäkivöille, längille, sdolkalle, nahka rukkasille ja tyhjälle ankkurille, jotka kruunun nimismies Anton Sonné 2 päivä viime Joulukuuta tapasi maantiellä nimitetyn pitäjään käräjäkäynti-päivänä tulevassa syyskäräjässä ja mainitussa kihlakunnassa joka alkaa 26 päivä Marraskuuta sanotussa käräjäkartanosa, puheen kadottamisen uhalla vastaamaan nimismies Sonnén takavarikon ottamisesta. Sakkolan pitäjässä, 8 päivä Toukokuuta 1867.
  • Kihlakunnan puolesta: J.D. Hornborg
• 18.07.1867 Provincialläkaren i Kexholms distrikt yttrar i sin Finlands Allmänna Tidning
  • till medicinalstyrelsen afgifna och i Läkaresällskapets handlingar offentliggjorda berättelse bland annat följande;
  • Sedan numera 8 år förgått efter det den på hela Wuoksen-systemet så mäktigt inverkande fällningen af Suvando sjö försiggick, och sedan vattenstånget i detta stora vattendrag med alla dess annexer redan tyckes hafva stadgat sig, torde, i afseende å distriktets allmänna naturförhållanden, den nu sig företeende verkan af densamma förtjena anföras. Landvinningen har i sanning varit stor men kan af mig här icke ens approximativt uppgifvas, dock är qvaliteten af denna tillkomna landareal på skilda trakter ganska olika. I Kexholms socken, Kaukola kapell och i en del af Räisäl socken hafva till det mesta endast steniga stränder och grund, eller en hård och ofruktbar bottenlera kommit i dagen, men undantagsvis här och der dock än större, än micdre dyiga bugter blifvit torrlagda. Å de förra, för hvarje kulturförsök annars otjenliga ställena, har allmänt en ung och tät skog af tallar och löfträn uppspirat; de senare deremot äro förvandlade till ängar med yppig gräsvext, eller, der lokalen möjligtvis sådant tillåtit, till bördiga kyttländer och sädesfält. Sådana finnas till större utsträckning isynnerhet i Räisälä socken, hvarigenom också ett, år från märkbarare välstånd på vissa trakter derstädes hos allmogen begynt visa sig.
  • I Sakkola socken, i den vestra, så kallade kronoandelen, har tillkomsten af bördig odlingsbar jord varit mindre betydlig, samt torde till värde icke motsvara den genom Taipale ström förorsakade förlust på bördig ängsmark vid Suvando sjös utflöde inom Metsäpirtti kapell. Likväl har denna förlust af jord, så stor den ock är, egentligen endast drabbat några få enskilta lotter, äfvensom densamma redan tyckas hafva blifvit ersatt, dels af Wuoksen-kommissionen genom kontanta medel, dels genom de bättre höslag, som på de förut sumpigaste trakterne af dessa ofantliga ängar numera bekläda de förra vattenputtarne eller utträngt starrgräset i dessa. Såsom en omedelbar, allmännare tillgodokommen vinst af fällningen måste äfven räknas alla de genom det nuvarande låga vattenståndet tillkomna, mer eller mindre torrlaggda och sålunda odlingsbara kärrmarker, hvilka under Wuoksens förra vattenstånd icke allenast icke, eller endast till en otillräcklig vidd och med betydliga kostnader kunde utsikas. Mera indirekt är den för framtiden väntade vinst af de många, numera med lätthet och mindre kostnad möjliggjorda småfällningar och upprensningar af de mindre med Wuoksen sammanhängande vattendragen. En stor och, såsom det synes , oersättbar förlust har dock uppstått genom fiskens försvinnande i Wuoksen, då icke allenast den förut i stor myckenhet under lektiderna här uppstigande laxen och siken, af vattenbrist i Wuoksen-mynningen invid Kexholm och af det ännu i fortfarande starkt lerblandade vattnet i den nya mynningen vid Taipale varit tvungne att söka sig andra lekplatser, utan ock all annan slags fisk af samma orsaker tyckes hindras att hit uppkomma samt åter ersättas från den stora Ladoga-bassinen. Något väsentelig inverkan af vattenfällningen på allmänna helsotillståndet torde, åtminstone inom detta distrikt, icke kunna ännu uppvisas.

Vuosi 1868

• 17.03.1868 Kihlakunnanoikeus Sakkolan pitäjässä Suomalainen Wirallinen lehti
  • ja Metsäpirtin kappelissa, lampuoti Heikki Matinpoika Lylanteri-wainaan lesken Liisa Pyöttiön, Taipaleen kylästä sanottua pitäjää, anomuksesta saa nauttia luovunta- ja pesänjättö-etua mainitun wainaan pesästä, on tänä päivänä antamalla julkisella haastolla kutsunut Heikki Lylanterin kaikki sekä tietyt että tuntemattomat welkojat sen lakimääräisen käräjän toiseen päivään, joka kuuden kuukauden kuluttua täällä ensiksi lankeaa, yllämainitusta anomuksesta kuulusteltaviksi ja, puhevallan menettämisen uhalla, saamisensa etsimään, todistamaan ja walalla wakuuttamaan sekä keskenään paremmasta maksunsaamisen oikeudesta kiistämään, kuin Kunink konkurssi-asetus kesäkuun 28 p:ltä 1798 lähemmin määrää, ilmoitetaan täten 1:sen kerran.
  • Sakkolassa, Joulukuun 18 p:nä 1867. Kihlakunnan puolesta: A.F. Mechelin

• 31.10.1868 Päätullijohtokunnan siitä tekemästä esityksestä on keisarillinen senaati Suomalainen Wirallinen lehti
  • tänäpäivänä määrännyt, että Taipaleen kylässä Sakkolan pitäjässä asetettu tullivartijapaikka on laivankulun päätettyä tänä vuonna lakkautettava; josta yleisölle tämän kautta ilmoitetaan.
  • Helsingissä keisarillisen Suomen senaatin waltiowaraintoimistosta 7 p:nä lokakuuta 1868.

Vuosi 1869

• 16.07.1869 Matkamuistelmia Ilmarinen
  • Pari päivää ennen Juhannusta läksin Kiviniemen kestikievariin. Kun siitä menee wähän matkaa koskelle päin ja sitten poikkeaa metsään, niin kohtaa siellä vanhanaikauisen maa-linnoituksen, jotenkin suurenkin. Se on neliökolkkainen, joka sivu noin 90 askelta (30 syltä) pitkä; kupeet hywin jyrkät. Tämän neliskolkan ympärille on kaivettu syvä kaivanto, jossa nykyään oli paljonkin vettä. Kaivannon ulkopuolella on vielä monenmutkaisia multavarustuksia (glaciereja). Linnoitus on kentiesi 1600 luvulta. Kosken toisella puolella sanottiin metsässä löytyvätn toinenkin, wähäisempi wallitus. tuossa suuremmassa wallituksessa, joka löytyy kosken eteläpuolelta, on kansa kaivellut suuria kuoppia, raha-aarteita muka etsiäksensä. Jos linnoituksen kukkulalta luopi silmänsä wiidakon päällitse kaakkoiseen päin, niin näkee lähellä wähäisen pelto-ympyrän, missä wielä 1790 luvulla oli pienen, neliskolkkaisen kirkon jäännöksiä. Se on ollut yhteinen Sakkolan, Raudun ja Pyhäjärven asukkaille; nämät pitäjät mahtoivat silloin olla hyvin harvalta asutut. Sakkolan rovastikartanon kohdassa oli ennen wenäänuskolaisten kirkko. Kohta Stolbovan rauhan jälkeen ajettiin näiltä tienoilta pois paljon kreikanuskoisia; he mahtoivat sitten asettua Inkeriin, jonka asukkaitten yhtä osaa wieläkin kutsutaan Karjalaisiksi. Sakkolan seuduille kerääntyi sitten kansaa milloin mistäkin Suomen kulmasta.
  • Suvannon lounaiskulmaan on sota-aikoina upotettu kello, jota sitten kauan turhaan etsittiin. Kun wiimein Suvantoa ja Wuosta oli laskettu ja paimenet juoksivat lietteellä kiviä viskoen, helähti äkkiä; mentiin katsomaan, niin siitä löytyikin malmi kello, jossa oli vuosiluku 1616. Sanka oli ruostunut mitättömäksi, vaan uutta hankittiin ja nyt heläjää sama kello vielä Sakkolan kellojaloissa.
  • Kiviniemeltä kääntyi matkani metsäpielle Suvannon eteläreunaa myöten Suvenhäntään (Hiekkarantaan) josta veneessä läksin Suvannon poikki Sakkolan kirkolle. Samaan veneesen tuli nuori lehmäparisniekka, Kurkijoelta kotoisin, joka juuri palasi venään pääkaupungista. Hän oli hyvin röyhkeä ja ylpeä luonnoltaan, haastoi kovalla, järeällä äänellä ja luuli arvattavasti olevansa maan mahtavimpia. Weneeseen astuttuamme vakuutti hän vannoen, ettei muka hänen kädet koskaan olleet koskeneet airoihin. Hän siis ei osannut soutaa. Lehmäherra istuutui sentähden weneen keskikohtaan, katseli halveksivaisesti miten rantatalon mies loi airojaan ja rupesi viimein moittimaan miehen soutamistapaa; toisella tavoin Nevanjoella muka soudettiin. Lieneekö sekin Pietarin muotia pitää naamansa pesemättä; sen minä tiedän, ettei lehmäherran kasvot suinkaan moneen aikaan olleet siivotut. Oikein olin mielihyvilläni, kun toisella rannalla erottiin ja pääsin semmoista narria näkemästä.
  • Suvanto on 30 virstaa pitkä ja paikoittan 12 syltä syvä. Sen rannat ovat nyt hyvin laajalta hiekkaiset ja paistavat sentähden jo kaukaa katsoen valkeilta; miltei puolen wirstan päässä nykyiseltä veden reunalta kohoaa vanha rantöyry petäjikköineen. Suvantoa on laskettu kaksi kertaa: nimittäin 1818 ja 1857. Jo vuonna 1741 tuumittiin avata se taipale, joka eroitti Suvannon Laatokasta. Sinne lähetettiin joukko sotaväkeä ja uunia valmistettiin paraillaan leipomista varten, vaan silloin syttyi sota Ruotsin ja Venään vallan välille ja työ jäi siksensä. Taipaleessa, joka on vanha kauppala, löytyy vieläkin ympyrläinen vallitusjäännös, jossa vuosien 1788-1790 sodassa viimeistä kertaa taisi olla vvahtimiehiä. Homanin kartoissa on Taipale vielä merkitty linnaksi; kauppalana oli se 16 sataluvulla. Nykyisin elävät Taipaleen asukkaat etenkin kalastamisella ja kulettavat saaliinsa Pietariin; yksi suurempi alus on heillä; muuten kulkevat vaan veneissä; sattuupas toisinaan, että maatuuli ajaa uskaltajat Aunuksen rantaan saakka. Taipaleessa löytyy suku, jonka nimi on Laulajainen; siitä arveli eräs mies, että heidän esi-isänsä olisivat olleet laulajina Jumalan temppelissä ja että semmoista rakennusta ennen olisi löytynyt siinä kohdassa. Suvannon vanha nimitys oli Mustajoki (tschornaja rääkä venääksi). Oivatpa muutamat arvelleet, että se Nowgorodilaisten retki, josta rovasti Hipping on kertonut, olisi kulkenut tätä Mustaajokea myöten ja sitten Kaukolan kautta Pernaan (Käkisalmen pohjoispuolella).
  • Suvannon pohjoisrannalle päästyäni, läksin rovastikartanoon; siinä kohdassa on, niinkuin jo mainittiin, ennen seisonut venäänuskolaisten kirkko; pappilan ryytimaan jyrkillä ahteilla pistää usein näkyviin ruumisarkkuja, luita jne ja pelloilta on löytynyt kuulia, aika suuria sapelia jne. Siinä on siis joskun tapahtunut kähäkkä.
  • Pantakoon tähän vielä pikkuinen vanha runopätkä:
    • Suvannoll on suuret piiat,
    • Suuret piiat ja soriat,
    • Kalan lihalla lihonneet,
    • Kalan totkuolta tomistuneet,
    • Eikä taida tikkaella
    • Eikä ommella osoa.
• 03.09.1869 Mainittakoon tässä myöskin, että Kiviniemen linnoitus Sakkolan pitäjässä, joka tään vuotisen Ilmarisen 29 numerossa Ilmarinen
  • arveltiin olevan 16 sataluvulta, kenties on rakennettu ison vihan ajoilla, sillä 4 p. Lokakuuta 1710 kertoo C. Lybecker että Käkisalmi oli heittäytynyt wenäläisten valtaan ja että venäläiset paraikaa Wuoksen rannalle Wiipurin ja Käkisalmen välille rakensivat linnoituksen; linnoituksessa oli 300 miestä ja 14 Käkisalmesta tuotua suurta tykkiä.