Metsäpirtin historiasta

Metsapirtti

Versio 8. huhtikuuta 2017 kello 18.49

Metsäpirtin historiaa

• Metsäpirtin historiasta julkaistiin v. 1953 historiateos 'Metsäpirtti - entisen kaakkoisrajan äärimmäinen kulmakunta'. Tuo kirja tarjoaa hyvän koosteen silloisesta näkemyksestä historiaan. Kirjassa painottuvat lähinnä 1800- ja 1900-luvun asiat, mutta teos sisältää hyvän kuvan myös varhaisemmilta vuosisadoilta.

Metsäpirtin luonto

• Metsäpirtti sijaitsee Karjalankannaksen kaakkoisimmassa kulmauksessa. Lännessä rajana on Rautu, pohjoisessa Sakkola, idässä Laatokka ja etelässä Neuvostoliitto. Ennen Neuvostoliiton perustamista vastassa oli Neuvosto-Venäjä ja sitä ennen Venäjä.
• Metsäpirtin pinta-ala oli noin 187 neliökilometriä.
• Maastolle ominaista ovat moreeniharjut ja hiekkapenkereet sekä laajat suoalueet.
• Laatokan ranta on Taipaleenjoesta etelään Valkianenänniemeen hienoa lentohiekkaa. Itse Laatokan ranta-alue on kovin matalaa. Esimerkiksi Vorken alueella rantaviiva elää veden korkeudesta riippuen jopa yli 100 metriä. Ranta-alue sismaahan päin on myös matalaa, kumpuilevaa. Harjanteet eli ressoit toistuvat 50 m - 100 m välein. Niiden väliin jää kosteikkoalue, jota kutsutaan veretiksi. Ressojen ja verettien korkeusero on 2-3 m. Tämä rantaalueen rakenne on seurausta Laatokan aalloista ja maan kohoamisesta.
• Saaroisten ja Tapparin kylien välimaasto sisältää laajija savialueita. Paksuimmillaan tuo savikerros lienee Saaroisten kohdalla, jossa se on useita kymmeniä metrejä paksu. Esim Saaroisten kansakoulun kohdalla se osoittautui olevan jopa 95 metrin paksuinen.
• Metsäpirtissä oli useita laajoja suoalueita. Niistä huomattavimma olivat Putrinsuo ja Lumisuo Venäjän rajan puolella sekä Kukatsuo Koselassa. Useat suot, kuten Vaskelansuo, Rytynsuo, Kaivolava ja Ressoi oli raivattu viljelyksille.
• Korkein kohta oli Hatakanmäen laella. Se oli 85 m Laatokan vedenpinnanyläpuolella. Kartoissa mainitaan korkeudeksi 89 m.
• Metsäpirtin alueella oli vain 2 pientä järjeä Laatokan ranta-alueen lisäksi. Pitäjän luoteisosa rajoittui Suvantojärveen. Toinen järvi oli Koselan itäpuolella Umpilampi, mikä sekin oli kasvamassa umpeen.
• Laatokan ranta-alueen merkittävimmät kohdat olivat Valkianenänniemi, Saunaniemi, Ikolkanniemi, Pajikkoniemi ja Saparoniemi.
• Niemien välissä olivat Tapparinlahti, Valkianenänlahti, Rantakylänlahti ja Ikolkanlahti.
• Laatokan saaria Metsäpirtin kohdalla olivat Lotteensaari Saunasaaren edustalla ja Ikolkansaari Ikolkanniemen edustalla. Molemmat olivat varsin pieniä.
• Taipaleenjoen suulle oli muodostunut kaksi luotoa, Paskaluoto ja Surmaluoto.
• Metsäpirtinalueen läpi kulkivat Taipaleenjoki ja Viisjoki. Taipaleenjoki muodostui keväällä 1818, kun Suvantojärven ja Viisjoen vedet purkautuivat Taipaleen kohdalla olevan maakannaksen läpi Laatokkaan. Viisjoki sai alkunsa Inkerin puolelta, Lempaalan järvestä.
• Taipaleen ja Viisjoen lisäksi oli Metsäpirtissä muutamia pienempiä puroja. Kaarnajoki laski Taipeleeseen Terenttilän kylän kohdalta. Raajunoja ja Höröoja sekä tuusnaoja laskivat Suvantoon. Liim'oja laski Viisjokeen kirkonkylän luona. Sitt'oja ja Hinkkasoja laskivat Saaroisten kohdalla Laatokkaan. Tapparin kylän ja Inkeirn välissä oli pieni Tappraoja, mikä oli ollut rajana Käkislamen ja Inkerin välillä vuosisatoja.

Kylät

• Metsäpirtin kyliä olivat 1900-luvulla seuraavat: (1) Arkuntanhua 11 eli Vaskela, (2) Arkuntanhua 12 eli Lääväkylä, (3) Haapsaari, (4) Hatakkala, (5) Joentaka eli Puikkola, (6) Korholanjaama 1 eli Paukunmäki, (7) Korholanjaama 2 eli Marttina, (8) Kosela, (9) Koukunniemi, (10) Lapanainen, (11) Malakki, (12) Martinkorhola, (13) Metsäpirtti, Neusaari eli Kemppilä, (14) Paloniemi, (15) Raaju, (16) Saaroinen, (17) Sunikkala, (18) Taipale, (19) Terenttilä eli Ryttylä, (20) Vanhajaama ja (21) Viisjoki.

• Usealla kylällä on aikoinaan ollut muita nimityksiä. Samoin kylien maantieteelliset alueet ovat eläneet.
• Kunkin kylän historia on esitetty kylän kuvauksessa.

muuta

Ruotsin vallan aikana suurin osa Metsäpirttiä mukaanlukien Saaroisten kylä, oli annettu läänityksenä 30.6.1651 eversti Johan Eberhard von Billinghusenille. Sen jälkeen alue siirtyi hänen jälkeläisilleen ja myöhemmin v.1680 kuningas Kustaa XI :n toimeenpaneman Isoreduktion eli läänitysten peruuttamisen jälkeen muillekin.

Venäläisten toimeenpaneman Isovihan aikana tsaari Pietari antoi v. 1713 valloittamaltaan alueelta lahjoitusmaana Sakkolan seudulta 91 tilaa kreivi Mussin-Pushkinille läänitykseksi. Tätä suurtilaa kutsuttiin Saaroisten hoviksi ja sen päärakennus oli kotikyläni Saaroisten naapurikylässä Viisjoella. Tuo kartanon keskuspaikka sijaitsi Viisjoen kylän suhteen sen itäsivulla, Saaroisten puoleisesti, vanhan tien varrella. Noilla paikoin asui viimeksi myös Ahtiaisia eli "Tuomaa Simo pojat" ja Viljam Ahtiainen. Hovin puistikon vanhoja, suuria jalopuita oli aikanani vielä pystyssä. Varsinainen Viisjoen kylä oli ollut pohjoisempana, ennenkuin kirkonkylästä Tappariin johtava tie valmistui, eli Vanhakylän kohdalla.

Saaroisten hovin maat olivat edelleen Mussin-Pushkinin suvun hallussa myös 30.8.1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Tuo rauha päätti Isovihan ja Suuren Pohjan sodan ja sen jälkeen elettiin vakaampia aikoja, Kannaksella kylläkin Venäjän vallan alla. Rauhansopimuksessa luvattiin taata uskonnonvapaus. Mitään muita asukkaiden oloja turvaavaa sopimus ei erikseen sisältänyt. Silti Venäjä säilytti pääasiassa entisen hallinnon. Luterilaisista seurakunnista useimmat, kuten Sakkolakin, jäivät Venäjän haltuun Uudenkaupungin rauhassa. Turun rauha solmittiin hattujen sodan päätteeksi vuonna 1743 ja siinä Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi Kymijoelle. Rauhassa luovutetuille alueille luvattiin vapaa uskonnonharjoitus ja myös koululaitos säilytettiin Ruotsin hallituksen aikaisella kannalla. Venäjälle menetettyä aluetta kutsuttiin Vanhaksi Suomeksi, joka sitten siirrettiin muun eli Uuden Suomen yhteyteen vuonna 1812 Venäjän otettua koko Suomen haltuunsa sodassa vuosina 1808-1809.