MSK-1937
Metsapirtti
Versioiden väliset erot
(→Metsäpirtin Suojeluskunta 1937) |
(→Metsäpirtin Suojeluskunta 1937) |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
** Maailmansodan sytyttyä elokuussa 1914 vahvisti isäntämaamme Venäjä sangen suuresti meidän maahamme sijoitettuja sotavoimiaan, niin että jokainen vähänkin sotilaalliselta haiskahtava paikkakunta oli ennenpitkää Iivanoita tulvillaan. Me suomalaiset emme näitä itäisiä isäntiämme erikoisesti rakastaneet, sillä emmehän me viime vuosisadan viime vuosista saakka olleet saaneet isäntävaltamme puolelta muuta kuin sortoa osaksemme; meidän perustuslakejamme, jotka hallitsijamme oli kallein valoin luvannut pitää pyhinä ja koskemattomina, loukattiin armottomasti ja niitä puolustavat kansalaisemme ajettiin maanpakoon aina Siperan perukoille saakka tai suljettiin määräajoiksi venäläisiin vankiloihin. Tätä taustaa vastaan katsottuna on ymmärrettävää, että keskusvaltojen voitot ja venäläisten häviöt sotatantereilla herättivät kansamme keskuudessa jakamatonta riemua. Toivottiin isäntämaamme häviävän sodan, ja meille suomalaisille avautuvan tien kauvan kaivattuun ja uneksittuun valtiolliseen vapauteen ja itsenäisyyteen. Kansakuntamme vanhat ja varovaiset johtomiehet tuskin olisivat uskaltaneet vaarantaa asemaamme astumalla aktivismin tielle, mutta silloin otti valveutunut nuoriso, ylioppilaat, maamme vapausajatuksen aktiivisesti ajettavakseen, ja niin syntyi jääkäriliike, jonka tarkoituksena oli vaikkapa ase kädessä ajaa ryssä maastamme pois. | ** Maailmansodan sytyttyä elokuussa 1914 vahvisti isäntämaamme Venäjä sangen suuresti meidän maahamme sijoitettuja sotavoimiaan, niin että jokainen vähänkin sotilaalliselta haiskahtava paikkakunta oli ennenpitkää Iivanoita tulvillaan. Me suomalaiset emme näitä itäisiä isäntiämme erikoisesti rakastaneet, sillä emmehän me viime vuosisadan viime vuosista saakka olleet saaneet isäntävaltamme puolelta muuta kuin sortoa osaksemme; meidän perustuslakejamme, jotka hallitsijamme oli kallein valoin luvannut pitää pyhinä ja koskemattomina, loukattiin armottomasti ja niitä puolustavat kansalaisemme ajettiin maanpakoon aina Siperan perukoille saakka tai suljettiin määräajoiksi venäläisiin vankiloihin. Tätä taustaa vastaan katsottuna on ymmärrettävää, että keskusvaltojen voitot ja venäläisten häviöt sotatantereilla herättivät kansamme keskuudessa jakamatonta riemua. Toivottiin isäntämaamme häviävän sodan, ja meille suomalaisille avautuvan tien kauvan kaivattuun ja uneksittuun valtiolliseen vapauteen ja itsenäisyyteen. Kansakuntamme vanhat ja varovaiset johtomiehet tuskin olisivat uskaltaneet vaarantaa asemaamme astumalla aktivismin tielle, mutta silloin otti valveutunut nuoriso, ylioppilaat, maamme vapausajatuksen aktiivisesti ajettavakseen, ja niin syntyi jääkäriliike, jonka tarkoituksena oli vaikkapa ase kädessä ajaa ryssä maastamme pois. | ||
** On turhaa näin suppeassa aiheessa kuin yksityisen suojeluskunnan historiassa puhua laajemmalta jääkäriliikkeestä, mutta paitsi verrattain harvojen jääkärien osuutta suojeluskuntien perustamisessa, vain yksi puoli siitä on mainittava, ja se on värväriverkoston luominen miltei jokaiseen maamme pitäjään. Ja näillä värväreillä oli epäilemättä suuri osuus suojeluskuntien perustamisessa. | ** On turhaa näin suppeassa aiheessa kuin yksityisen suojeluskunnan historiassa puhua laajemmalta jääkäriliikkeestä, mutta paitsi verrattain harvojen jääkärien osuutta suojeluskuntien perustamisessa, vain yksi puoli siitä on mainittava, ja se on värväriverkoston luominen miltei jokaiseen maamme pitäjään. Ja näillä värväreillä oli epäilemättä suuri osuus suojeluskuntien perustamisessa. | ||
| + | ** Palataksemme takaisin maailmansodan tapahtumiin tiedämme, että Venäjä hävisi sodan. Rintamilla kärsityt tappiot ja sisäinen rikkinäisyys aiheuttivat maassa maaliskuussa 1917 vallankumouksen, joka lopulta johti bolshevismiin. | ||
| + | ** Vallankumoushumalan yhä jatkuessa niin itse Venäjällä kuin Suomeenkin sijoitetuissa venäläisissä joukoissa, näytti maamme irtaantuminen Venäjästä käyvän verrattain kivuttomasti, mutta niin ei asianlaita ollut käytännössä. Suomalainen työväestö sai myöskin vallankumoustartunnan ja ryhtyi veljeilemään venäläisten kanssa, ja seurauksena siitä oli se, että maahamme syntyi sellainen venäläissuomalainen hulikaanivalta, ettei kenenkään lainkuuliaisen kansalaisen henki ja omaisuus ollut turvattu. Kun punainen työväestö sai venäläiseltä sotaväeltä aseita, lakko seurasi toistaan ryöstöineen ja murhatekoineen, ja kun suomalainen talonpoika monin paikoin estettiin tekemästä työtä omalla pellollaan, oli lakia kunnioittavan ja yhteiskuntaa säilyttävän kansanaineksen ennenpitkää päätettävä, haluaako se tyynesti alistua moiseen tilanteeseen vai oliko pantava sulku väkivallan teoille ja koetettava ajaa ryssä maasta pois. Onneksi viimeksimainittu ajatuskanta sai ilman muuta suuren enemmistön kannatuksen, ja seurauksena oli, että maamme eri puolille syntyi erinimisiä järjestöjä turvaamaan yksityisen kansalaisen henkeä ja omaisuutta sekä vapauttamaan maan ainaiseksi sen ikivihollisesta. | ||
| + | ** Kesällä 1917 liikkui huhuja saksalaisten mahdollisesta maihinnoususta Suomessa, jolloin ryssä perääntyessään tulisi suorittamaan suuria hävitystöitä ja ajamaan asujamiston tieltään Venäjälle. Tällainen ryssien patenttitaktiikka oli koetettava saada ehkäistyksi ja kun muualta ei ollut apua odotettavissa, oli koetettava tulla toimeen omin voimin. Täällä Metsäpirtissä vaikutti aikanaan jääkärivärvärinä ylioppilas Santeri Viskari, joka ei kylläkään Metsäpirtistä saanut ainoatakaan miestä lähtemään Saksaan, sillä ylempää tulleen käskyn mukaan hän ei näin Pietarin porteilla saanut puhua asiasta muille, kuin ehdottomasti täysin luotettaville nuorille miehille, eikä näistä ollut lähtijöiksi. Hänen luonaan alkoi syyskesällä 1917 käydä jääkäriliikkeen miehiä puhumassa suojeluskunta-asiasta. Ainakin eräs Roininen Räisälästä kävi parikin kertaa, maisteri Topi Orpana Käkisalmesta kerran ja jääkäri Haikonen myös kerran tilannetta selvittämässä. Jääkäri Haikonen toi myös mukanaan yhden harjoitusohjesäännön ja antoi neuvoja kaikenlaisesta pahanteosta, jota saisi tarpeen tullen ryssille tehdä. Asia jäi hautumaan joksikin aikaa, mutta kun Metsäpirtin kirkonkylän kansakoulun opettajaksi tuli opettaja Kaarlo Sihvo, joka oli ylioppilas | ||
Versio 3. huhtikuuta 2021 kello 22.23
Metsäpirtin Suojeluskunta 1937
- Kannaksen Vartio-lehdessä n:o 11/1937 on res.vänr. S. Viskari julkaissut Metsäpirtin Suojeluskunnan 20-vuotiskertomuksen.
- Maailmansodan sytyttyä elokuussa 1914 vahvisti isäntämaamme Venäjä sangen suuresti meidän maahamme sijoitettuja sotavoimiaan, niin että jokainen vähänkin sotilaalliselta haiskahtava paikkakunta oli ennenpitkää Iivanoita tulvillaan. Me suomalaiset emme näitä itäisiä isäntiämme erikoisesti rakastaneet, sillä emmehän me viime vuosisadan viime vuosista saakka olleet saaneet isäntävaltamme puolelta muuta kuin sortoa osaksemme; meidän perustuslakejamme, jotka hallitsijamme oli kallein valoin luvannut pitää pyhinä ja koskemattomina, loukattiin armottomasti ja niitä puolustavat kansalaisemme ajettiin maanpakoon aina Siperan perukoille saakka tai suljettiin määräajoiksi venäläisiin vankiloihin. Tätä taustaa vastaan katsottuna on ymmärrettävää, että keskusvaltojen voitot ja venäläisten häviöt sotatantereilla herättivät kansamme keskuudessa jakamatonta riemua. Toivottiin isäntämaamme häviävän sodan, ja meille suomalaisille avautuvan tien kauvan kaivattuun ja uneksittuun valtiolliseen vapauteen ja itsenäisyyteen. Kansakuntamme vanhat ja varovaiset johtomiehet tuskin olisivat uskaltaneet vaarantaa asemaamme astumalla aktivismin tielle, mutta silloin otti valveutunut nuoriso, ylioppilaat, maamme vapausajatuksen aktiivisesti ajettavakseen, ja niin syntyi jääkäriliike, jonka tarkoituksena oli vaikkapa ase kädessä ajaa ryssä maastamme pois.
- On turhaa näin suppeassa aiheessa kuin yksityisen suojeluskunnan historiassa puhua laajemmalta jääkäriliikkeestä, mutta paitsi verrattain harvojen jääkärien osuutta suojeluskuntien perustamisessa, vain yksi puoli siitä on mainittava, ja se on värväriverkoston luominen miltei jokaiseen maamme pitäjään. Ja näillä värväreillä oli epäilemättä suuri osuus suojeluskuntien perustamisessa.
- Palataksemme takaisin maailmansodan tapahtumiin tiedämme, että Venäjä hävisi sodan. Rintamilla kärsityt tappiot ja sisäinen rikkinäisyys aiheuttivat maassa maaliskuussa 1917 vallankumouksen, joka lopulta johti bolshevismiin.
- Vallankumoushumalan yhä jatkuessa niin itse Venäjällä kuin Suomeenkin sijoitetuissa venäläisissä joukoissa, näytti maamme irtaantuminen Venäjästä käyvän verrattain kivuttomasti, mutta niin ei asianlaita ollut käytännössä. Suomalainen työväestö sai myöskin vallankumoustartunnan ja ryhtyi veljeilemään venäläisten kanssa, ja seurauksena siitä oli se, että maahamme syntyi sellainen venäläissuomalainen hulikaanivalta, ettei kenenkään lainkuuliaisen kansalaisen henki ja omaisuus ollut turvattu. Kun punainen työväestö sai venäläiseltä sotaväeltä aseita, lakko seurasi toistaan ryöstöineen ja murhatekoineen, ja kun suomalainen talonpoika monin paikoin estettiin tekemästä työtä omalla pellollaan, oli lakia kunnioittavan ja yhteiskuntaa säilyttävän kansanaineksen ennenpitkää päätettävä, haluaako se tyynesti alistua moiseen tilanteeseen vai oliko pantava sulku väkivallan teoille ja koetettava ajaa ryssä maasta pois. Onneksi viimeksimainittu ajatuskanta sai ilman muuta suuren enemmistön kannatuksen, ja seurauksena oli, että maamme eri puolille syntyi erinimisiä järjestöjä turvaamaan yksityisen kansalaisen henkeä ja omaisuutta sekä vapauttamaan maan ainaiseksi sen ikivihollisesta.
- Kesällä 1917 liikkui huhuja saksalaisten mahdollisesta maihinnoususta Suomessa, jolloin ryssä perääntyessään tulisi suorittamaan suuria hävitystöitä ja ajamaan asujamiston tieltään Venäjälle. Tällainen ryssien patenttitaktiikka oli koetettava saada ehkäistyksi ja kun muualta ei ollut apua odotettavissa, oli koetettava tulla toimeen omin voimin. Täällä Metsäpirtissä vaikutti aikanaan jääkärivärvärinä ylioppilas Santeri Viskari, joka ei kylläkään Metsäpirtistä saanut ainoatakaan miestä lähtemään Saksaan, sillä ylempää tulleen käskyn mukaan hän ei näin Pietarin porteilla saanut puhua asiasta muille, kuin ehdottomasti täysin luotettaville nuorille miehille, eikä näistä ollut lähtijöiksi. Hänen luonaan alkoi syyskesällä 1917 käydä jääkäriliikkeen miehiä puhumassa suojeluskunta-asiasta. Ainakin eräs Roininen Räisälästä kävi parikin kertaa, maisteri Topi Orpana Käkisalmesta kerran ja jääkäri Haikonen myös kerran tilannetta selvittämässä. Jääkäri Haikonen toi myös mukanaan yhden harjoitusohjesäännön ja antoi neuvoja kaikenlaisesta pahanteosta, jota saisi tarpeen tullen ryssille tehdä. Asia jäi hautumaan joksikin aikaa, mutta kun Metsäpirtin kirkonkylän kansakoulun opettajaksi tuli opettaja Kaarlo Sihvo, joka oli ylioppilas
