Metsäpirttijuhlat 03.07.2004
Metsäpirtti, lahjoitusmaatalonpoikien patsas

Hyvät metsäpirttiläiset, niin nykyiset kuin täältä aikoinaan evakkoon lähteneet, hyvä juhlayleisö

60 vuotta on kulunut siitä, kun karjalainen väki jätti kotikontunsa toistamiseen toisen maailmansodan melskeissä. Te vanhemman polven edustajat muistatte yhä hyvin kesän 1944 raskaat tapahtumat.

Osallistuin 2 viikkoa sitten kivennapalaisten järjestämään 60 vuotisjuhlatilaisuuteen Siiranmäellä. Siellä kivennapaseuran toimesta pystytettiin Siiranmäen ratkaisevien torjuntataistelujen muistomerkki. Eilen muisteltiin Talin - Ihantalan taisteluja Viipurin tuntumassa. Näihin ja vastaaviin juhlatilaisuuksiin ovat osallistuneet niin evakkoon lähteneet ja heidän jälkeläisensä kuin taisteluissa mukana olleet sotaveteraanit, valtiovallan ja hengellisen vallan edustajat, niin suomalaiset kuin venäläisetkin.

Täällä Metsäpirtissä jatkosodan päättymiskesän tapahtumat olivat sotilaallisesti katsoen pienimuotoiset. Rintamavastuussa olivat lähinnä JP 19 ja 15 D Laatokan rannasta Kiviniemeen. Neuvostojoukkojen hyökkäysvaiheen alettua kesäkuun 9 päivänä 1944 siirtyivät joukkomme pääasemasta vaiheittain ns. VT-linjalle, eli Vammelsuu-Taipale linjalle. Metsäpirtin kannalta se tarkoitti siis Taipaleen joen ja Suvannon pohjoisreunaa. Täällä rintama pysyi rauhantekoon asti 4.9.1944.Lännempänä rintamalinja siirtyi asteittain ylemmäs päättyen lopulta ns. VKT-linjalle. Taisteluissa uhrattiin molemmin puolin runsaasti ihmishenkiä.

Metsäpirtti rajapitäjänä oli ns. sotatoimialuetta koko jatkosodan ajan. Vain osa talvisodan alta evakkoon lähteneistä pääsi muuttamaan takaisin Metsäpirttiin.

Vuosikymmeniä entisen kotiseutumme kunnaat olivat meille tavoittamattomissa, mutta nyt noin 20 vuoden ajan olemme päässeet käymään täällä ja nauttimaan näistä ihanista maisemista Laatokan rannalla ja muistelemaan menneitä aikoja. Ja jo yli kymmenen vuoden ajan olemme voineet viettää Metsäpirttijuhlia erilaisissa muodoissaan. Kiitokset nykymetsäpirtin johdolle ja täkäläisille vaikuttajille siitä, että olette mahdollistaneet omalta osaltanne tapahtumien toteuttamisen.

Kaksi vuotta sitten olimme suurella joukolla juhlimassa tässä samassa paikassa, kun vihimme uudelleen käyttöön entisöidyn lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkin. Tämä muistomerkki muistuttaa meitä ajasta 120 vuoden takaa, jolloin esi-isämme saivat lunastaa takaisin omat tilansa ja jolloin heistä tuli itsenäisiä talonpoikia.

Karjalan kannas ja Laatokan Karjala ovat olleet aina karjalaisen heimon asuttamaa aluetta. Hallinnollisesti nämä entisen Käkisalmen läänin alueet ovat kuuluneet aluksi Novgorodin, sittemmin Venäjän vallan alle. Vuodesta 1617 eli Stolbovan rauhasta alkaen Käsisalmen alue kuului Ruotsille, kuten myös Inkerinmaa tässä Metsäpirtin eteläpuolella.Tätä vaihetta kesti 100 vuotta, kun isonvihan jälkeen vuonna 1721 alue palautui Venäjälle. Isonvihan aikaan Pietari Suuri perusti myös Pietarin Nevan joen suulle. Pietarin merkitys karjalan kannaksen väestölle oli sittemmin erittäin suuri kasvun mahdollistajana. Seuraava hallinnollinen muutos Metsäpirtin osalta liittyy vuoteen 1903, jolloin erkanimme Sakkolan pitäjästä. Kuuluimme tuolloin, kuten koko nykyinen Suomi, Venäjään. Suomen itsenäistyttyä 1917 raja asetettiin tänne Metsäpirtin kaakkoisreunalle, jo vuosisatoja Käkisalmen ja Inkerinmaan rajalle, joka sittemmin vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin. Toinen maailmansota mullisti sitten jälleen tilanteen, ja me karjalaiset jouduimme evakkotielle. Sodan jälkeen Metsäpirttiin tulivat uudet asukkaat. Nykyisen Venäjän aikana myös Metsäpirtti on edelleen muuttunut. Alueelle on tullut runsaasti komeita kesähuviloita datsoja. Ja kuuleman mukaan tänne on muuttamassa jälleen uutta väestöä sekä Pietarista että kauempaa Etelä-Venäjältä. Näin maailma muuttuu ja Metsäpirtti sen osana.

On ilo havaita, että juhlaamme on saapunut runsas joukko nuoremman sukupolven edustajia, evakkoon lähteneiden vunukoita. Toivottavasti saatte matkan aikana lisää tietoa ja ymmärrystä esipolvien elämästä täällä ihanassa Karjalassa, täällä Laatokan rantamailla, jossa käki keväisin kauniisti kukkuu, jossa yhä satakieli vahvasti laulaa. Tässä entisen Metsäpirtin kirkon luonakin olen ihaillut joka vuosi kuhankeittäjän vihellystä ja näillä Metsäpirtin laajoilla peltoaukeamilla ruisrääkän rääkynää. Lintuharrastajana ihmettelin 1960 luvulla Lahdessa isäni tarinoita ruisrääkistä Tapparissa. Tuolloin en ollut itse vielä lajia tavannut. Täällä sitä on kaikkialla.

Hyvää juhlapäivää ja huomista kotiseutumatkailupäivää meille kaikille yhteisesti. Kiitokset myös Metsäpirttijärjestön edustajille. Te olette jälleen tarjonneet meille nämä juhlahetket