Metsäpirtin puku

Metsäpirtin puvun vertailua kansan-/kansallispukuihin sekä puvun valmistusohjeet

Kankaan kudontaa aloitettaessa tarkistetaan, mikä on oikea koko ja paljonko kangasta olisi kudottava. Liitteessä 4 on mittataulukko, jonka mukaan kaavat on sarjottu. Tarvittaessa kaavoihin tehdään muutokset. Kaavakartat sisältävät saumanvarat. Liitteessä 14 on Vuorelman laatimat kansallispukujen hoito- ja pesuohjeet ja liitteessä 15 Suomen kansallispukuneuvoston ohjeita.

Metsäpirtin puvun paita poikkeaa yleisistä kansan- ja kansallispukujen paidoista. Paitakangas on valkaisematonta ja harvempaan kudottua kuin tutkitut kansallispuvun paidat. Paidassa on istutetut hihat ja miehusta on lyhyt päättyen kuminauhakujaan hieman vyötärön alapuolelle. Poikkeuksellista on myös nepparikiinnitys halkion kohdalla.

6.2.1 Paitakankaan kudonta ja leikkuu

Tässä luvussa kerrotaan kankaan kudontaan ja menekkiin sekä leikkuuseen liittyvät asiat. Myöhemmin esiteltävä leikkuusuunnitelma on vain yksi esimerkki mahdollisista leikkuusuunnitelmavaihtoehdoista. Kankaan sidoksena on palttina, joten esim. rannekkeet ja kaulukset voidaan leikata joko pysty tai vaakasuunnassa.

Lanka:	loimi; valkaisematon aivinalanka 16 tex 105 kude; ½-valkaistu aivinalanka 16 tex 105
Pirta:	65/2
Tiheys:	loimi; 13 lankaa/cm kude; 15 lankaa/cm
Leveys:	pirrassa; 157 cm valmis kangas: 150 cm
Loimen lankaluku:	2 041 lankaa
Rakenne:

Kudottaessa otetaan huomioon, että kangas kutistuu loimen suuntaan noin 5 % ja kuteen suuntaan noin 5 % jo kudottaessa. Huomioidaan, että loimen pituuteen tulee laskea n. 0,5 m ylimääräistä alkusolmuihin ja loppuosaan, jota ei voida kutoa. Kangas pestään ennen leikkuuta, koska se kutistuu ensimmäisessä pesussa. Paitakankaan leveydeksi on ajateltu 140 cm, jolloin kankaan leveys riittää myös isoihin kokoihin.

Seuraavassa kuvassa esitellään kankaan leikkuusuunnitelma, joka käy kokoon 38. Kun kaavat on aseteltu kankaalle seuraavan suunnitelman mukaan, koossa 38 kankaan menekki on 1,2 metriä. Kokoon 54 kuluu kangasta noin 1,4 metriä. Kangasta kudottaessa otetaan jo huomioon harakkaan ja esiliinaan kuluva kankaan menekki.


KUVA 14. Asetelma paidan kokoon 38.

6.2.2 Rekko

Metsäpirtin puvun rekkopaidan rekko on samaa kokoluokkaa kuin Sakkola-Raudun alueen rekko. Rekon kirjontaan käytetään villalankaa. Rekko on hyvin punavoittoinen, joten se on samantyylinen kuin Käkisalmen kihlakunnan alueen paitojen rekot.


KUVA 15. Metsäpirtin puvun rekko

6.2.3 Metsäpirtin puvun rekon valmistus

Ohjeet on tehnyt Taina Kangas Hämeenlinnasta. (liite 13) Rekko kirjotaan vetopoimuharjojen päälle. Rekko ”pohjustetaan” punaisin ja kellertävin varsipistoin. Varsipistojen päälle kirjotaan kuvioita aita-, varsi-, etu- ja laakapistoin erivärisillä langoilla.

Materiaalit

Rekkokangas on valkaisematonta, tiivistä ja hyvälaatuista pellava- tai puolipellavapalttinaa. Menekki on noin 20 x 50 cm. Rekon yläreunassa on hulpio, jos se on siisti ja tasainen. Rekkokangas kutistetaan 60? C:n vesipesussa ennen valmistusta.

Kirjontalangat ovat Vuorelman kampavillalankaa tex 28x2. Värit ovat seuraavanlaiset: punainen 491, kellertävä 309, vihreä 864 sekä sininen 787.

Vetopoimulangat ovat valkaisematonta pellavalankaa, esim. Bockens 35/2 ja ompeluun 40/2.

Vetopoimutus

Rekkokankaan menekki on seuraavanlainen: rekon valmis korkeus 8,8 cm + päärmevara 0,5 cm (sekä yläreunaan 0,5 cm, jos hulpio ei ole käyttökelpoinen), vetopoimutettavan alueen leveys on noin 25,5 cm + kumpaankin sivuun 3 sentin päärmevara. Merkitään kankaalle merkkilangoin tarvittava koko, 8,8 cm x 25,5 cm, lankasuorasti. Oikea leveys leikataan vasta vetopoimutuskokeilun jälkeen.

Huolitellaan rekkokankaan alareunan risapäärmeen reuna luotellen sekä yläreuna samoin, jos siinä ei ole hulpiota.

Ommellaan vetopoimutuslangat käsin etupistoin. Ommellaan ne täsmälleen lankasuorasti ja kaikkien poimutuslankojen pistot ovat kohdakkain. Ommellaan langat 0,5 cm:n etäisyydelle toisistaan. Ylimmäinen sekä myös alimmainen poimulanka on 0,2 cm:n etäisyydellä reunasta. Jos yläreunassa on risareuna, taitetaan päärmevara nurjalle ja ommellaan vetopoimulanka kaksinkertaiseen kankaaseen, samoin alareunassa. Pistojen pituus on 0,2 cm eli noin 3 langan ali ja yli. Sopiva piston pituus kannattaa kokeilla ylimääräiseen kankaaseen. Vetopoimuharjoja tulee noin 66. Valmiin vetopoimutuksen tulee olla tiivis.


KUVA 16. Reunojen huolittelu
KUVA 17. Vetopoimutuslankojen ompelu

Solmitaan toisen sivun poimulankojen päät napakasti kiinni. Pidetään kaikista poimulangoista kiinni ja vedetään kangas säännölliseksi, haitarimaiseksi poimutukseksi. Poimuharjojen muodostumista auttaa, kun kiinnitetään työn toinen reuna neuloilla pehmeään alustaan, esim. silityslautaan. Työnnetään kynnellä jokainen poimuharja edellisen viereen. Poimuharjat voidaan suoristaa sukkapuikon avulla. Kun poimuharjat ovat täsmällisesti järjestyksessä, kiristetään poimutus hyvin tiiviiksi, kostutetaan ja annetaan ”muotoutua” ainakin yön yli.

Valmiin vetopoimutuksen leveys on yläreunassa 7,8 cm ja alareunassa 10,8 cm. Löysätään vetopoimutus oikeisiin mittoihin ja solmitaan poimulankojen päät napakasti. Merkitään rekon keskikohta, eli keskimmäinen poimu, merkkilangalla.


KUVA 18. Valmis vetopoimutus


Rekon kirjonta

Aloitetaan kirjonta kellertävällä ja punaisella langalla ommelluin varsipistoin. Merkitään merkkilangoilla erivärisellä kirjottavat osuudet. Ommellaan varsipistot 2- tai 3-kertaisella langalla. Pistot tulevat jokaiseen poimuharjaan ja eri pistorivit peittävät pohjan näkyvistä. Huomioidaan, että rekon tulee säilyä oikean kokoisena ja keskimmäisen poimuharjan oikealla paikalla. Ommellessa lanka on koko ajan neulan oikealla puolella.


KUVA 19. Rekon kirjominen


Kun rekko on ”pohjustettu”, kirjotaan päälle mallipiirroksen mukaan kuviot varsi-, aita-, etu- ja laakapistoin. Välillä voidaan myös katsoa rekon kuvaa. Merkitään merkkilangoilla vinoruutukuvioiden oikeat kohdat. Merkitään myös muiden kuvioiden oikeat paikat.


KUVA 20. Rekon kirjominen


Kirjontajärjestys:

1. Aloitetaan kirjonta punaisista vaakasuorista aitapistoriveistä. Lanka on yksinkertainen.
2. Kirjotaan sitten varsipistoin vinoruutukuviot yksinkertaisella langalla. Alhaalla olevat vinot pistorivit vihreällä ovat 2-kertaisella langalla.
3. Kirjotaan esim. hakaristit ja sitten muut punaisen alueen yksittäiset kuviot. Kirjotaan suurin osa kuvioista 2-kertaisella langalla, mutta osa myös yksinkertaisella langalla.
4. Kirjotaan alareunan kuviot kellertävälle alueelle joko 2- tai 3-kertaisin langoin.


KUVA 21. Rekon kirjominen


Viimeistely

Päätellään kirjontalankojen päät rekon nurjalle puolelle. Höyrytetään kirjontaa kevyesti oikealta puolelta ja prässätään kevyesti nurjalta puolelta pehmeällä alustalla. Varotaan, että kirjonta ja vetopoimutus eivät latistu.

Tasoitetaan sivujen päärmevarat 2 cm:n levyisiksi. Taitetaan päärmevarat nurjalle siten, että oikealle puolelle jää rekkokangasta näkyviin sivuihin 0,2 cm. Kiinnitetään päärmeet nurjalle päärmepistoin.


KUVA 22. Päärmevarojen ompeleminen

6.2.4 Työjärjestys

Työjärjestyksessä kerrotaan rekkopaidan ompelu- ja kirjontavaiheet. Seuraamalla kirjallisia työohjeita sekä liitteessä 5 olevia paidan saumojen rakennekuvia paidan tulisi olla valmis ohjeiden loppuessa.

1. Rannekkeiden ja kauluksen kirjominen. Kirjominen tehdään yksinkertaiseen kankaaseen. Kirjontakuvion leveys on kaksi senttimetriä. Kaitaleisiin silitetään taite ja kirjominen aloitetaan heti taitteen vierestä. Huomioidaan, että kappaleiden alareunassa ja päädyissä on yhden senttimetrin saumanvarat. Kirjomisen jälkeen kaitaleet taitetaan pituussuuntaan kaksin kerroin ja päät ommellaan pussiin. Kirjontaan käytettävät langat ovat Vuorelman kampavillalankaa tex 28x2 ja värinumerot ovat punainen 477 ja sininen 787.


KUVA 23. Rannekkeiden ja kauluksen kirjontakuvio


2. Etukappaleen saumojen ja etuhalkion ompeleminen. Huomioidaan, että halkio tulee puseron ollessa päällä vasemmalle puolelle. Halkiota varten leikataan paitakankaasta 4 cm x 16 cm levyinen kangaskaitale. Asetellaan keskikappale ja oikeanpuoleinen etusivukappale nurjat puolet vastakkain ja ommellaan 0,7 cm:n saumanvaralla yhteen. Sen jälkeen kappaleet asetellaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla, jolloin muodostuu pussisauma. Asetellaan vasemmanpuoleinen etukappale ja keskietukappale oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kahden senttimetrin saumanvaralla niin, että ylhäältä jää ompelematta 15 cm. Keskietukappaleen puoleinen saumanvara sekä sivukappaleen saumanvara (huom. ylhäältä jätetään ompelematta 16 cm) taitetaan kahtia ja ommellaan millitikillä. Etusivukappaleen halkion saumanvarasta leikataan pois yhden senttimetrin levyinen kaitale. Halkiokaitale silitetään pitkittäin kaksin kerroin. Halkiokaitale asetellaan halkion nurjalle puolelle yksinkertaisena ja ommellaan kiinni reunaan yhden senttimetrin saumanvaralla. Kaitale käännetään oikealle puolelle ja reunasta käännetään yhden senttimetrin verran sauman sisälle ja ommellaan millitikillä kaitale kiinni paitaan.

3. Olka- ja sivusaumojen sekä hihojen alasaumojen ompeleminen. Kappaleet asetellaan nurjat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla ja käännetään oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla.

4. Kauluksen kiinnittäminen miehustaan. Asetellaan kauluksen kirjailtu puoli miehustan oikeaa puolta vasten ja ommellaan sauma. Kauluksen nurjalta puolelta käännetään saumanvaran verran nurjalle ja kaulus ommellaan käsin kiinni miehustaan päärmepistoin.

5. Rannekkeiden kiinnittäminen hihoihin. Hihojen alareunaan ommellaan kaksi poimutuslankaa, jotka alkavat merkattujen hakkien kohdilta. Hihat poimutetaan rannekkeisiin sopiviksi. Asetellaan rannekkeet ja hihat oikeat puolet vastakkain ja ommellaan sauma. Rannekkeiden nurjalta puolelta käännetään saumanvarojen verran nurjalle ja rannekkeet ommellaan käsin kiinni miehustaan päärmepistoin. Hakkien väliin jäävä alue päärmätään 0,5 cm:n saumanvaralla.

6. Hihojen ompeleminen miehustaan. Huomioidaan, että hihoissa on syötöstä. Hihoihin voi tarvittaessa ommella syötöslangat, jotka helpottavat hihojen asettelua miehustaan. Asetellaan hihat ja miehusta nurjat puolet vastakkain ja ommellaan 0,7 cm:n saumanvaralla. Sen jälkeen käännetään oikeat puolet vastakkain ja ommellaan 0,7 cm:n saumanvaralla. Saumanvarat silitetään hihojen puolelle.

7. Helman ompeleminen. Helmasta silitetään ensin yhden sentin verran nurjalle ja käännetään vielä toisen kerran 1,2 cm:n verran. Päärme tikataan kiinni, mutta muistetaan jättää johonkin kohtaan kuminauhan pujotusaukko. Kuminauhasta mitataan sopivan mittainen pätkä ja pujotetaan se helmakujaan. Lopuksi tikataan aukko kiinni.

8. Viimeistely. Ommellaan halkioon neljät nepparit, joista ensimmäinen tulee kauluksen kohdalle ja loput siitä tasavälein alaspäin. Ommellaan rekko käsin kiinni paitaan. Leikataan langan pätkät ja silitetään koko paita.

Metsäpirtin puvussa on sininen hartiushame, jossa on punaiset hartiukset ja punainen verkahelmus. Hartiushame on väriltään hyvin samantapainen kuin Karjalaisten kansallispukujen hartiushameet. Karjalaisten pukujen hartiukset muodostuivat yleensä noin neljä senttimetriä leveistä suorista kaistaleista, joten Kuopan suvun puvun hartiushame poikkeaa tästä käytännöstä liivimäisellä yläosallaan.


KUVAT 24 ja 25. Metsäpirtin puvun hartiushame edestä ja takaa


6.3.1 Hartiushameen kudonta ja leikkuu Tässä luvussa kerrotaan kankaan kudontaan ja kulutukseen sekä leikkuuseen liittyvät asiat. Vuorelma voi muuttaa värinumeroita vuosien kuluessa, joten väri kannattaa aina tarkistaa ennen langan ostamista.

Lanka:	loimi; Vuorelman Pouta tex 28 x 2, värinumero 097 kude; Vuorelman kampalanka tex 28 x 2, värinumero 696/ Vuorelman perinnelanka tex 84, värinumero 684 tai 696
Pirta:	60/2
Tiheys:	loimi; 12 lankaa/cm kude; 28 lankaa/cm
Leveys:	pirrassa; 116,5 cm (esim. tiedot Jurvan puvusta) valmis kangas: 108 cm
Loimen lankaluku:	1398 lankaa
Rakenne:

Kudottaessa otetaan huomioon, että kangas kutistuu loimen suuntaan noin 10 % ja kuteen suuntaan noin 5 % jo kudottaessa. Huomioidaan, että loimen pituuteen tulee laskea n. 0,5 m ylimääräistä alkusolmuihin ja loppuosaan, jota ei voida kutoa. Kangas kastellaan ennen leikkuuta, koska se kutistuu ensimmäisessä pesussa. Kangasta kudottaessa otetaan huomioon edellä mainitut asiat. Hartiushamekankaan leveys määräytyy hameen helman pituuden mukaan.

Hartiushameen liiviosa on Vuorelman punaista liiviverkaa, jonka leveys on 150 cm. Verkan menekki määräytyy takakappaleen korkeuden ja hameen helmuksen (korkeus x 2) mukaan. Liiviosan vuoriksi laitetaan samanväristä punaista puuvillakangasta. Vuorin menekki määräytyy takakappaleen korkeuden mukaan. Seuraavasta leikkuusuunnitelmasta voidaan katsoa verkan menekki. Suunnitelma on tehty koosta 38 ja kankaan menekki on 55 cm.


KUVA 26. Suunnitelma koosta 38


6.3.2 Työjärjestys

Seuraavia ohjeita seuraten sekä hartiushameen saumojen rakennekuvia katsellen (liite 6) ja tutkien saadaan valmistettua Metsäpirtin puvun hartiushame.

1. Hartiuksien vuorittaminen. Hartiukset vuoritetaan ompelemalla ne vuorin kanssa pussiin 0,7 cm:n saumanvaralla. Sen jälkeen taka- ja etukappaleet käännetään oikein päin ja silitetään. Huomioidaan, että myös olka- ja sivusaumat ommellaan pussiin.

2. Olka- ja sivusaumojen ompeleminen. Etu- ja takakappaleet asetetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan olkasaumat yhden sentin saumanvaroilla ja sivusaumat kahden sentin saumanvaroilla. Sen jälkeen saumanvarat ommellaan käsin kiinni vuoriin.

3. Hameosan ompeleminen. Yliluotellaan ja ommellaan helman pitkittäissauma. Yhdistetään verkahelmus pitkäksi nauhaksi. Asetellaan verkahelmus ja helma oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kahden sentin saumanvaralla. Ommellaan saumanvara yliluottelupistoin kiinni helmaan.

Helman yläreunasta keskeltä edestä mitataan kuusi senttimetriä kumpaakin suuntaan ja leikataan hakit. Hakkien väliseltä alueelta leikataan vinosti, keskeltä edestä mitattuna kaksi senttimetriä, kappale pois kohti keskietua. Leikataan punaisesta verkasta kolme senttimetriä leveä suikale, joka muotoillaan vinosti leikattuun alueeseen sopivaksi eli helman keskikohdan kohdalle tulee sauma, joka saa kaitaleeseen aikaan sopivan vinouden. Kaitale asetetaan helman kanssa oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kiinni. Kaitale käännetään nurjalle puolelle ja ommellaan kiinni yliluottelupistoin.

Helman yläreunaan ommellaan kaksi poimutuslankaa alkaen hakkien kohdalta. Helma poimutetaan sopivaksi hartiuksiin. Hartiukset ja helma asetellaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhteen. Sauma huolitellaan yliluottelupistoin.

4. Viimeistely. Katkotaan langan pätkät ja silitetään hartiushame.

Metsäpirtin puvun esiliina on samaa kangasta kuin paitakangas eli se on valkaisematonta ja harvaan kudottua. Esiliinan kirjonta poikkeaa karjalaisten esiliinojen kirjonnoista suurella kuvioinnillaan. Tutkitun mallipuvun esiliina on 58 cm leveä ja 60 cm pitkä, mutta jokainen ihminen on erimittainen, joten esiliinankin pituus täytyy suhteuttaa hartiushameen pituuteen. Tarkoituksena olisi, että esiliinan hapsut yltäisivät verkahelmuksen yläreunaan. Esiliinaan tarvittava kankaan menekki otetaan huomioon paitakangasta kudottaessa.


KUVA 27. Puvun esiliina


6.4.1 Esiliinan pirtanauha

Metsäpirtin puvun esiliinan nauhana on poimintakuviollinen pirtanauha eli ns. vironvyö. Kuviolankojen ja pohjalankojen suhde tällaisessa nauhassa on 1:2. Kuvio tulee paremmin esille, jos kuviolanka on vähän paksumpaa kuin pohjalanka.


KUVA 28. Esiliinan pirtanauha


Nauhan kutominen

Nauhaan tarvittavat langat ovat seuraavia:
Valkaisematon pohja- ja kuvioloimi sekä kude ovat aivinalankaa 30/2 Tekstiiliteollisuuden tex 55 x 2 tai Vuorelman 56 x 2. Värillinen pohjaloimi on Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2. Pohjalankojen värit ovat punainen 477, vihreä 862 ja tumman keltainen 142 sekä kellertävä 309. Kuvioloimi on kampavillalankaa tex 28 x 2. Kuviolanka voi olla kaksinkertaisena, jotta kuvio tulee esille paremmin. Kuviolankojen langat kuuluvat Wetterhoffin lankoihin: sininen 819 ja punainen 850. Loimen luominen ja pirtaan pistely ovat tarkkoja ja tärkeitä vaiheita (liite7). Nauhan kudonnan ohjeet ovat liitteessä 7.

Luontijärjestys:

1 lanka punaista 4 lankaa aivinalankaa 4 lankaa keltaista 4 lankaa vihreää 6 lankaa keltaista 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka punaista 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka sinistä 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka punaista 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka sinistä - keskikohta 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka punaista 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka sinistä 2 lankaa aivinalankaa 1 lanka punaista 2 lankaa aivinalankaa 6 lankaa keltaista 4 lankaa vihreää 4 lankaa punaista 4 lankaa keltaista 4 lankaa aivinalankaa 1 lanka punaista yhteensä 69 lankaa


6.3.2 Työjärjestys

Seuraavia ohjeita seuraten sekä esiliinan saumojen rakennekuvia katsellen (liite 8) ja tutkien saadaan valmistettua Metsäpirtin puvun esiliina.

1. Kirjominen. Kirjotaan esiliina kuvion mukaisesti. Kirjontakuvio sovitetaan esiliinan leveyteen sopivaksi, jotta kuvio ei lopu kesken kuvion kertauksen. Kirjontaan käytettävät langat ovat Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2 ja niiden värinumerot ovat punainen 477, sininen 787, keltainen 184 sekä vihreä 862.


KUVA 29. Esiliinan kirjontakuvio


2. Päärmääminen. Päärmätään esiliinan reunat 0,7 cm:n päärmeellä. Esiliinan helmaan ja yläreunaan silitetään ensi yksi senttimetri nurjalle ja sen jälkeen 3 senttimetriä ja ommellaan. Huomioidaan, että kudottu pirtanauha mahtuu kujaan.

3. Helma hapsujen kiinnittäminen. Hapsut tehdään samoista langoista kuin esiliinan kirjailut. Yhtä hapsua varten leikataan kuusi 20 cm:n mittaista lankaa ja ne taitetaan keskeltä kahtia. Virkkuukoukku työnnetään esiliinan oikealta puolelta läpi parin millimetrin päästä reunasta ja hapsut koukataan kyytiin nurjalta puolelta. Hapsujen taitetun pään ollessa esiliinan oikealla puolella leikattu pää pujotetaan muodostuneen lenkin lävitse ja solmu kiristetään. Esimerkiksi punaisesta langasta tehdään ensin viisi hapsua ja sitten sinisestä, keltaisesta ja vihreästä ja taas punaisesta langasta. Näin helmaan muodostuu värikäs hapsurivistö.

4. Viimeistely. Langan päät katkotaan pois ja esiliina silitetään varovasti. Kudottu pirtanauha pujotetaan esiliinan yläreunan kujaan.

Yleensä harakat koostuvat neljästä eri osasta eli otsallisesta, lakimuksen helmasta, patsaista ja korvallisista. Kuopan suvun puvun harakka poikkeaa tästä, koska se valmistetaan vain yhdestä kappaleesta. Karjalaisten harakoiden kirjonta on yleensä tiivistä ja vaihtelevan geometristä. Metsäpirtin puvun harakan kirjonta on suurikuvioista karjalaisiin harakoihin verrattuna.


KUVA 30. Pukuun kuuluva harakka


Työjärjestys

Harakkaan menevän kankaan menekki otetaan huomioon jo paitakangasta kudottaessa. Harakan saumojen rakennekuvat ovat liitteessä 9.

1. Päärmääminen. Lakimuksen helma ja korvallisten reunat päärmätään 0,7 cm:n päärmeellä. Etureunaan käännetään isompi alavara kaavaan merkityn taiteviivan mukaan. Tästä alavarasta taitetaan vielä yhden senttimetrin verran nurjalle ja tikataan kiinni harakkaan.

2. Kirjominen. Kuvio kirjotaan annetun ohjeen mukaan. Kirjontaan käytetään Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2 ja niiden värinumerot ovat punainen 477, sininen 787, keltainen 184 ja vihreä 862.


KUVA 31. Harakan kirjontakuvio


3. Iskuhapsujen kiinnittäminen. Lakimuksen helmaan kiinnitetään käsin ompeleella iskuhapsut. Iskuhapsujen valmistamiseen ohjeet liitteessä10.

4. Viimeistely. Leikataan langan pätkät pois ja silitetään harakka varovasti.

Metsäpirtin puvun kostuli on hyvin samantyylinen kuin karjalaisten kansallispukujen kostulit. Kostuleista ei ole paljon kirjoitettua tietoa, joten Kuopan suvun puvun kostulia ei voida verrata tarkemmasti kansallispukujen kostuleihin.


KUVA 32. Puvun kostuli


6.6.1 Kankaan kudonta ja leikkuu

Tässä luvussa kerrotaan kankaan kudontaan ja menekkiin sekä leikkuuseen liittyvät asiat. Myöhemmin esiteltävä leikkuusuunnitelma on vain yksi esimerkki mahdollisista suunnitelmavaihtoehdoista.




Lanka:	loimi; valkaisematon aivinalanka 16 tex 105 kude; ½-valkaistu aivinalanka 16 tex 105
Pirta:	60/2
Tiheys:	kude; 12 lankaa/cm
Leveys:	pirrassa; 94 cm valmis kangas: 90 cm
Rakenne:

Kudottaessa otetaan huomioon, että kangas kutistuu loimen suuntaan noin 5 % ja kuteen suuntaan noin 5 % jo kudottaessa. Huomioidaan, että loimen pituuteen tulee laskea n. 0,5 m ylimääräistä alkusolmuihin ja loppuosaan, jota ei voida kutoa. Kangas pestään ennen leikkuuta, koska se kutistuu ensimmäisessä pesussa. Kostulikankaan leveydeksi on ajateltu 80 cm, jotta myös isojen kokojen kaavat mahtuvat leveydeltään kankaalle. Koon 38 kankaanmenekki on noin 3,7 m ja koossa 54 kankaanmenekki on 4,3 m.


KUVA 33. Kostulin koon 38 leikkuusuunnitelma


6.5.2 Työjärjestys

Seuraavia ohjeita seuraten sekä kostulin saumojen rakennekuvia katsellen (liite 11) ja tutkien saadaan valmistettua Metsäpirtin puvun kostuli.

1. Hihansuiden kirjominen. Kirjominen tehdään yksinkertaiseen kankaaseen. Kirjominen aloitetaan yhden senttimetrin päästä hihojen alareunasta. Kirjominen suoritetaan seuraavan kuvion mukaisesti. Kirjontalankoina käytetään Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2 ja värinumerot ovat punainen 477 sekä sininen 787.


KUVA 34. Hihansuiden kirjontakuvio


2. Kauluksen kirjominen. Kirjominen tehdään yksinkertaiseen kankaaseen. Kauluskaitaleeseen silitetään taite ja kirjominen aloitetaan heti taitteen vierestä. Huomioidaan, että kappaleiden alareunassa ja päädyissä on yhden senttimetrin saumanvarat. Kirjomisen jälkeen kaitaleet taitetaan pituussuuntaan kaksin kerroin ja päät ommellaan pussiin. Kirjonta tehdään annetun kuvion mukaisesti. Kauluksen kirjomisessa käytetään myös Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2 ja tarvittavat värinumerot ovat punainen 477, sininen 787 sekä kellertävä 309.


KUVA 35. Kauluksen kirjontakuvio


3. Etureunan kirjominen. Kirjominen tehdään yksinkertaiseen kankaaseen. Etureunan alavara käännetään nurjalle ja silitetään taite. Kirjominen aloitetaan heti taitteen vierestä. Huomioidaan kirjonnan aloitus kauluksen vierestä loivasti, kuten seuraavassa kuvioissa se on tehty. Kirjomiseen käytettävä lanka on Vuorelman kampavillalankaa tex 28 x 2 ja värinumerot ovat punainen 477 sekä sininen 787.


KUVA 36. Etureunan kirjominen


4. Olka- ja sivusaumojen sekä hihojen alasaumojen ompeleminen. Kappaleet asetellaan nurjat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla ja käännetään oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla.

5. Helman ompeleminen. Käännetään helmaan ensin yhden senttimetrin käännös ja sen jälkeen 4,5 cm:n käännös ja ommellaan kiinni miehustaan.

6. Kauluksen kiinnittäminen miehustaan. Asetellaan kauluksen kirjailtu puoli miehustan oikeaa puolta vasten ja tämän päälle asetellaan alavara. Ommellaan pääntien sauma. Alavara kiinnitetään nurjalle käsin.

7. Etureunan tikkaaminen. Etureuna tikataan kiinni miehustaan alavaran reunasta.

8. Hihansuiden valmistaminen. Ommellaan hihansuiden alavaran alasauma. Asetetaan alavara hihan kanssa oikeat puolet vastakkain ja ommellaan hihansuun sauma. Alavara käännetään nurjalle ja hihansuu silitetään. Alavaran reunasta käännetään saumanvaran verran nurjalle ja tikataan kiinni hihaan.

9. Hihojen ompeleminen miehustaan. Huomioidaan, että hihoissa on syötöstä. Pyöriölle voi halutessaan ommelle hihan istuttamista helpottavat syötöslangat. Asetellaan hihat ja miehusta nurjat puolet vastakkain ja ommellaan 0,7 cm:n saumanvaralla. Sen jälkeen käännetään oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhden sentin saumanvaralla. Saumanvarat silitetään hihojen puolelle.

10. Napien ja nappien kiinnittimien valmistaminen. Päällystetään halkaisijaltaan 3,5 cm:n levyiset napit kostulikankaalla. Ommellaan kaksikymmentä senttimetriä ruloa, jonka valmis leveys on 0,7 cm. Rulon päät ommellaan yhteen ja lenkistä muodostetaan kahdeksikon mallinen kiinnityslenkki ompelemalla muutamalla käsinpistolla nauhat yhteen.

11. Viimeisteleminen. Ommellaan napit kiinni kostuliin. Katkotaan langan pätkät ja silitetään kostuli.

Koru on suunniteltu paidan halkion kiinnittämistä varten. Koru muistuttaa hyvin paljon karjalaisia koruja. Aikoinaan kansanomaisessa pukeutumisessa korut ilmaisivat juhla- ja rituaalitilanteita, varallisuutta, yhteiskunnallista asemaa jne. Kaikki nämä asiat voidaan liittää myös tämän koruun imagoon.


KUVA 37. Metsäpirtin puvun kanssa käytettävä koru


Tutkittavan puvun korua valmistetaan Puumalassa, jossa on Seppo Reposen kultapaja ja Kulta-Seppomyymälä. Seppo Reposen haaveena onkin, että kaikki hänen myymälänsä korut olisivat hänen omien kättensä töitä. Sinne kultapajaan on kulkenut aikoinaan myös tämä korun tie. Seppo Reposella on korusta mallikuva ja hän taitaa korun tekemisen. Liitteessä 13 kerrotaan osoite ja puhelinnumero Kulta-Sepon yritykseen.

Metsäpirtin puvun kanssa käytettäviksi jalkineiksi on monta vaihtoehtoa. Jalkineiksi voidaan ottaa yleisen kansallispuvun käyttäjälle tarkoitetusta ohjeessa ilmoitetut jalkineet eli mustat solkikengät tai avokkaat, joiden korot ovat matalat tai puolikorkeat, kärjet ja kannat umpinaiset, kuitenkaan jalkineissa ei saa olla kiilakorkoa eikä kippurakärkeä. Karjalaisten pukujen kanssa voi käyttää myös luonnonnahan värisiä lipokkaita.

Laura Takalalla on käytössään käsin valmistetut kurpposet, jotka hänelle on tehnyt kurpposten tekemisen taitava suutari. Raita Salmisen tulevaisuuden haaveena on saada käyttöönsä tuohivirsut, jotka sopisivat hyvin yhteen hänen tuohivakkansa kanssa.