Helsingin Rautu-seura on jo vanha ja tunnettu, sillä se on toiminut vuosikymmeniä hyvin voimakkaasti täällä pääkaupungissa. Sitä vastoin Rautu-Metsäpirttikerho on melko nuori ja tuntematon. Se perustettiin 12.2.73 Rautu-seuran yhteyteen, koska pelkäsimme metsäpirttiläisiä löytyvän niin vähän, ettemme pystyisi yksin toimimaan. Ja tosi vähän olikin perustajia paikalla, vain 8.
Nyt on Metsäpirtti-kerho toiminut jo kolmisen vuotta ja on somaa todeta, että Metsäpirtti-kerho puhuttelee yhä useampia ja useampia, metsäpirttiläisiä saapumaan oman kotipitäjän viirin ympärille viettämään yhteisiä kerhoiltoja.
Tällä hetkellä on kerholla kolmisenkymmentä maksavaa jäsentä ja kerho toimii hyvin aktiivisesti Rautu-seuran yhteydessä. Kerholla on myös osake Karjalatalossa.
Rautulaisten kanssa on mukavaa olla yhteistyössä, sillä olimmehan jo Karjalassa naapuripitäjiä, ja muutenkin kuin sisaruksia. Työt olemme jakaneet niin, että joka toinen kerta Rautu-seura toimii isäntänä, ja joka toinen kerta Rautu-Metsäpirttikerho. Tietysti suuremmat juhlat hoitelemme yhdessä parhaan kykymme mukaan, ja joskus ei muista, kuka on rautulainen, kuka metsäpirttiläinen, niin hyvin on yhteistyö sujunut. Olemme muun muassa tehneet monia yhteisiä retkiä eri puolille Suomea muitten Rautu-seurojen kutsumana. Metsäpirttiläiset eivät ole toistaiseksi vielä pyytäneet vierailulle. Kaikki tämän tapaiset retket ja yhteiset illanvietot ovat olleet hyvin suosittuja ja myöskin virkistäviä.
Tänä jouluna olimme Mäntyharjulla sikäläisen Rautu-seuran vieraava viettämässä yhteistä ja kaikin puolin muistorikasta pikkujoulua. Oman joulupuun poltimme Kulosaaressa, missä olemme tähän asti kokoontuneet. Pikkujoulussa esittivät ohjelmaa sekä rautulaiset että metsäpirttiläiset, muun muassa Oskari Haapsaaren kirjoittama pakina oli arvokasta kuultavaa vuosisadan vaihteen joulunviettotavoista ja tottumuksista. Kuultiin lausuntaa ja tietysti paljon karjalaisia lauluja. Saima ja Usko Mattila esittivät kuvaelman 'Kukon ja kanan saunamatka'. Ei myöskään sovi unohtaa rautulaista harmonikkamestaria Mikko Kaatrasta, joka jo aikoinaan Metsäpirtissä soitteli niin monen tytön ja pojan onnelliseen avioliittoon. Mikko siivittelee poikkeuksetta jokaisessa kerhoillassa metsäpirttiläisen Toivo Peltosen myötäillessä vuoroin mandoliinillä vuoroin viululla mukana.
Nyt vuoden alusta toiminta siirtyi Karjalatalon Laatokka-saliin, missä kokoonnutaan kerran kuukaudessa. Ensimmäinen tarinailta oli 7.1. ja oli ilahduttavaa nähdä runsaslukuinen määrä rautulaisia ja metsäpirttiläisiä kokoontuneena omaan Karjalataloon. Luulisin tämän toimenpiteen elvyttävän entisestään kerhomme toimintaa, sillä onhan täällä tunnelma kotoinen ja lämmin, ja illan päätteeksi voi siirtyä alas Karelia-ravintolaan tapaamaan 'sivupersoonia' kuten eräs metsäpirttiläinen sattuvast totesi. Siksi sanoinkin: Hyvät metsäpirttiläiset, lukekaa Karjala-lehden seurapalstalta, milloin on seuraava Rautu-Metsäpirtti-kerhon tarinailta ja tervetuloa menneitä muistelemaan.
Lempi Rosenberg