Tuosta Taipaleenkylän (tilan) kartasta on jäänyt vielä mainitsematta muutamia minua kiinnostaneita yksityiskohtia, jotka olen ottanut tämän kirjoitelman aiheeksi. Ensin hieman liitteenä olevasta karttapiirroksesta. Siinä on rantaviivat piirretty osapuilleen sellaisiksi, jollaisia ne olivat vuonna 1780 reilusti ennen Taipaleenjoen syntymistä keväällä 1818. Suvannon puoleinen rantaviiva on piirretty seuraamaan 1930-luvun kartoissa olevaa 15 metrin korkeuskäyrää, joka lienee varsin lähellä todellisuutta.
Harvalla vinoviivoituksella merkitylle Taipaleen tilan alueelle on piirretty katkoviivoilla tärkeimmät vuoden 1780 aikaiset tiet. Tilan ulkopuolella olevat tiet ovat 1930-luvun kartasta ja piirretty pistekatkoviivoilla. Nimet Taipaleenlahti ja Saparolahti ovat 1780-vuoden kartasta. Pienet yksityiskohtien kartat on kopioitu 1780-luvun kartasta ja varustettu selventävillä lisäyksillä.
Ja sitten tämän kirjoituksen aiheisiin, jotka on merkitty suurempaan karttaan numeroilla 1 - 3.
1. Lohijoen saha tilan pohjoisrajalla. Jyrki Paaskosken kirjassa ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826” kerrotaan sahan olleen 4-raaminen, mutta sen tuotannosta ei ole tarkempaa tietoa. Saha lienee perustettu valtioneuvos Joachim Johann von Sieversin suvun ollessa lahjoitusmaaisäntänä 1768-1775. Joachim Sievers ja hänen poikansa Jacob olivat innokkaita teollistamaan donaatiotaan ja ilmeisesti heidän aikaansaannoksiaan olivat Sakkolassa toimineet kolme sahaa (Lohijoki, Petäjärvi ja ehkä Riiska) sekä ainakin Petäjärvellä toiminut viinapolttimo. Lohijoen saha lienee lopettanut toimintansa viimeistään vuoteen 1830 mennessä. Tuota lopettamisajan arviota perustelen seuraavalla tavalla.
Kirkonkirjojen mukaan Lohijoella asui 1830 pääosin sinne 1829 Koukunniemestä muuttaneen lampuoti Jacob Simonpoika Ukkosen jälkikasvua. Lisäksi 1834 ilmestyy Saaroisiin itselliseksi merkitty puuseppä (snickare) Kustaa Aataminpoika Hämäläinen (1808-1865), joka oli aikaisemmin asunut Lohijoella ja saanut ilmeisesti ammattioppinsa sahan palveluksessa. Noihin aikoihin Petäjärven hovi oli perustamassa Saaroisiin hovileiriä (hovia), josta Kustaa on saattanut saada Saaroisten ajan elantonsa. 1865-1874 rippikirjassa Kustaa Hämäläinen on merkitty torppariksi. Kustaan isä, 1834 kuollut ja aikanaan Saaroisissa 1784 syntynyt Aatami Hämäläinen oli toiminut seppänä ensin Petäjärvellä ja sitten Lohijoella todennäköisesti hovin omistaman sahan palveluksessa.
2. Pahasilta Taipaleesta Vilakkalaan vuonna 1780 kulkeneen tien varrella. 1920-luvulla rakennettiin suurin piirtein tuon tien linjaa alkuosastaan seuraten ns. Tykkitie Taipaleesta Pyhäjärven Saapruun. Tie kulki pääosin kuivia kankaita pitkin, mutta tuon sillan kohdalla purkautuvat pohjoisesta Syrrin (Syrjiin) suon vedet kohti tien länsipuolella olevaa suota ja varsinkin kelirikkoaikoina keväisin ja ehkä muulloinkin sateisina aikoina kulku tuon paikan ohi vaikeutui. Siltakin olisi ehkä pitänyt rakentaa pitemmäksi tai rakentaa sillan päihin kunnon pengerrykset kulkukelpoisuuden varmistamiseksi. Sillan kohdalla oli kuitenkin kulkemisen kannalta paha paikka, ja siitä sillalle nimi. Sillan länsipuolella oleva suo sai nimen Pahasillansuo. Suon eteläisin osa, josta lähinnä Terenttilä - Taipale tietä oleva alue on kuivattu niityksi, on saanut nimen Kelkinsuo.
3. Rajanluvunranta 1780 vuoden kartassa lukee Igolkan niemen etelärannassa ”Raja Lufvu Randa”. En ole osunut saamaan käsiini sellaista asiakirjaa tai muuta lähdettä, jossa olisi tuon nimen selitys. Lähinnä tulee mieleen Tapparista Laatokan rannasta alkava raja, joka jo aikanaan erotti Käkisalmen läänin ja Inkerin toisistaan ja oli sittemmin myös Suomen ja Neuvostoliiton raja. En myöskään tiedä milloin tuon rajan osalta rajankäynti tapahtui. Tuon rannan nimi kuitenkin herätti uteliasuuteni. Ehkä sen alkuperä aikanaan selviää.
Tuon vanhan kartan tutkiskelu on ollut varsin mielenkiintoista puuhaa ja tuonut esille monenlaista suvun vanhimmasta tunnetusta asuinpaikasta ja sen lähiympäristöstä. Jätän nyt tämän aiheen rauhaan ja toivon, etten ole pitkästyttänyt lukijoita tarinoillani.