Erkki Kuujon kirjoittamassa Käkisalmen historiasssa (1957) on maininta, että kun Moskovan suuriruhtinas Ivan III alisti 1478 Novgorodin Moskovan valtaan hän varsin pian siirsi Taipaleen, joka sijaitsi Novgorodin aikaisemmin hallisemalla alueella, Valamon luostarin hallinnasta maksamaan veroa Käkisalmen kaupungille. Taipale lienee ollut jo Valamon alaisuudessa ollessaan vilkas kauppakeskus ja kalan hankintapaikka, sillä muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1500 laadittu Vatjan viidenneksen verokirja kertoo Taipaleessa olleen 34 kalastajaa ja 33 kauppiasta. Tuo Vatjan viidennes oli alun perin yksi Novgorodin viidestä hallintoalueesta, joka käsitti osan Inkeriä, Karjalan Kannaksen itäosat, Pohjois-Karjalan sekä osan Aunusta. Moskovan valloitettua Novgorodin se säilyi edelleen omana, nyt Moskovan alaisena hallintoalueena aina Stolbovan rauhaan 1617, jolloin osa siitä liitettiin Ruotsiin Kustaa II Adolfin sotatoimien seurauksena.
Vatjan viidenneksen verokirja vuodelta 1568 tarkentaa Taipaleen kalastamon paikaksi Taipaleen kyläkeskuksen ja Igolkan niemen välisen ranta-alueen kylän eteläpuolella. Silloin Igolkan rannassa oli kalastamo, joka maksoi veroa 14 nuotta-apajasta.
1600-luvun alkupuolella Ruotsin hallitessa aluetta Taipaleesta yritettiin tehdä tapulikaupunki, jolla oli lupa harjoittaa myös ulkomaankauppaa, mutta vuosisadan puoliväliin mennessä Taipale lähes tyhjeni asukkaista. Syynä lienevät olleet sekä ruotsalaisten toimet hävittää alueelta ortodoksinen uskonto, että jatkuvat venäläisten ja ruotsalaisten sotajoukkojen liikkeet ja nahistelut pitkin Laatokan rannikkoa. Vuoden 1700 tienoilla Taipale lienee ollut kutakuinkin autio. Elämä alkoi palata kylään 1720-luvulla nyt isovihan jälkeisessä ajassa Venäjän ja Pietari Suuren hallinnon alaisena.
Vuonna 1780 laaditussa kartassa on tämän artikkelin pääaihe, Taipaleen kalastamo merkitty haravaa muistuttavilla kuvioilla Taipaleen kyläkeskuksen eteläpuolelle. Näitä haravakuvioita on Igolkanrantaan piirretty 20 kappaletta. Karttaan liitetyssä selostusosassa sanotaan nuotta-apajia (notwart) olleen 18. Lisäksi rantaan on piirretty 3 kalatupaa (holstuga). Nämä 18 apajaa olivat hovin kalastamo (härskappets fiskeri). Lisäksi tilan talonpojat ja muut asukkaat kalastivat omaan tarpeeseensa (till husbehof) sekä Laatokalla että Suvannolla erilaisilla pyyntivälineillä. Teksti mainitsee nuotat, verkot, rysät ja merrat. Kalastusta harrastettiin ympäri vuoden. Kartan teksti ei kerro kalastamon työntekijöistä mitään, mutta on todennäköistä, että ainakin Taipaleen tilan talonpojat ja ehkä muutkin hovin alustalaiset joutuivat suorittamaan päivätöitään siellä. Lisäksi on mahdollista, että Taipaleen asukasluetteloon merkitty torppari Anders Kurri oli kalastamon torppari.
Oheisessa kartassa kalastamon rakenteet on piirretty nykykartoista tutulle 1930-luvun rantaviivalle. Tämä aiheittaa pienen virheen, koska vuoden 1780 kartassa rantaviiva on suuruusluokkaa 50 - 100 metriä liitekartan rantaviivasta sisämaahan päin. Ero rantaviivojen sijaintiin saattaa johtua monestakin syystä. Esimerkkinä maan nousu jääkauden aikaisen painuman jäljiltä, Laatokkaan laskevien vesistöjen säännöstely, ja Nevan mahdollinen ruoppaus laivaliikenteen helpottamiseksi.
Jos kalastamon rakenteista on vielä joitakin jäännöksiä jäljellä maastoon hautautuneina, on niitä siis lähdettävä etsimään jonkin matkan päästä nykyisestä rantaviivasta sisämaahan päin.
Ja lopuksi joitakin hajamuistiinpanoja Viljo Jääskeläisen tutkielmasta "Pohjois-Laatokan kaloista ja kalastuksesta" vuodelta 1916. Jääskeläinen mainitsee tuossa tutkielmassaan N.Oseretskowskin matkakertomuksen vuodelta 1792, jossa kerrotaan Taipaleen hiekkarantojen olevan yksi Laatokan tuottoisista kalastuspaikoista. Siellä pyydystettiin nuotalla siikaa, lohia ja sampia. Sampi lisääntyi Laatokan alueella vain Olhavanjoessa eikä ollut aivan harvinainen saaliskala myöskään Taipaleessa 200 vuotta sitten.
1910-luvun puolivälin tienoilta Jääskeläinen mainitsee Taipaleenjoen edustalla olleen useita nuotta-apajia ja yksi kalapato. Taipaleenjoessa oli 6 patoa ja 2 nuotta-apajaa sekä Koukunniemen kalastamossa Suvannon eteläpäässä 3 patoa. Saaliskaloja olivat siian ja lohen lisäksi nieriä ja kuore. Vuoksen vesistössä oli kaksi tulvakautta. Lähivesien aiheuttama toukokuussa ja suurempi Saimaan vesistön aiheuttama elokuussa. Noin 75% saaliista saatiin elokuun tulvien aikaan. Myöhemmin 1920-luvulta alkaen nuo säännölliset tulvakaudet häiriintyivät voimalaitosten rakentamisen myötä.