Suvannon Taipaleen vanha kauppala

Karjalassa on useita ikivanhoja muistopaikkoja, jotka miltei kokonaan ovat unhoon joutuneet. Niistä kertovat niukan sanansa joku kirjallinen muistiinpano, perimätieto, entiseen merkitykseen viittaava nimi tahi mykkä löytöesine. Kaikkien näiden tiedonantojen tulisi yksiin tutkijan käsiin joutua, jotta asiasta tulisi eheähkö kuva, semmoinen, joka on suurimpien ponnistusten jälkeen vielä mahdollinen. Tähän olisi kaikkiin Karjalan merkkipaikkoihin katsoen pyrittävä.
Näiden merkkipaikkojen joukossa epäilemättä saa Suvannon Taipaleen vanha kauppala yhden etusijoista. Sen merkityksen pian huomaamme mm sen maantieteellisen aseman seuraavasta selvittelystä.
Kauppalan asemapaikka sijaitsee nykyään siinä, missä Taipaleen joki laskee Vuoksen ja Suvannon vedet Laatokkaan - siis tärkeän vesireitin suulla. On kuitenkin otettava huomioon, että tämän vesistön purkaus Laatokkaan on vasta noin sadan vuoden asia, eikä siis kauppala alkuaan ole joen suulla sijainnutkaan. Mutta sen aseman merkitys ei silti entiseen aikaan ole ollut vähäisempi.
Karjalan kannas on ammoisista ajoista asti ollut laajoja kauppaliikkeitä välittävänä sekä niiden vaikutusten alaisena maana. Sen läheisyydessähän oli Novgorodin suuri kauppavalta, joka keskitti kauppasuhteita länteenpäin nim. Skandinaaviaan ja Saksaan, eteläänpäin keski- ja etelä-Venäjälle ja itämaihin, itäänpäin itä-Venäjälle ja Uralin tuolle puolellekin sekä pohjoiseenpäin Pohjois-Venäjälle ja Suomeen. Jo tämmöisen kaupan keskustan niin läheinen asema tietysti vaikutti, että Karjalan kannaksella ja Novgorodilla oli läheisiä suhteita. Laskeehan Olhavanjoki, jonka rannalla on Suur-Novgorod, suoraan Laatokkaan. Tämän Karjalan puoleinen ranta taas on täynnä hyviä satamia, kauppiasten aluksillaan tuoda tavaroita ja sieltä viedä.
Tästä Karjalan ja Novgorodin välisestä keskinäisestä kaupasta antavat vanhat asiakirjat muutamia valaisevia kuvia.
Karjalasta vietiin seuraavia tuotteita:
1. ruokatavaroita
   Raudun pogostassa mainitaan erästä lääniä ruokatavarakauppiain lääniksi (prasolskoje). Kun Novgorodissa oli lukuisa ja mahtava ruokatavarakauppiasten ammattikunta, lienee niiden toimesta koottu Karjalassakin ruokatavaroita. Ruokatavarakauppiaan venäläisestä nimestä prasol on tullut sana 'raassali', joka merkitsee lintujen ja kalojen summittain ostajaa ja myyjää.
   Metsälintujen ohella vietiin myöskin kaloja Venäjälle, erittäinkin lohta. Käkisalmen luona pyydetyistä lohista mainitaan nimenomaan, että ne olivat niin erinomaisen hyviä, että Moskovan suuriruhtinas lähetti vuosittain miehiä Käkisalmeen suolaamaan lohta Moskovaan vietäväksi, koska ei missään muualla koko valtakunnassa ollut saatavissa niin herkullista lohta. Tämä tiedonanto on sitä arvokkaampi, koska muuten tuskin voitaisiin aavistaa, että Venäjällä olisi tarvittu Karjalasta päin kalaa. Karjalan voikin lie ollut haluttua tavaraa, koska vielä nytkin Venäjällä voita sanotaan 'suomalaiseksi voiksi'.
   Jos ei säännöllisesti, niin ainakin ajottain tarvittiin Novgorodissa Karjalan viljaakin, sillä kaupunki saattoi varsin pian joutua nälänhätään. V. 1445 mainitaan, että syömävilja olikin siellä tavattomassa hinnassa kymmenen vuoden ajan.
2. turkiksia
   Epäilemättä nämä olivat arvokkainta vientitavaraa. Novgorod tyydytti melkein koko Euroopan turkistarpeen. Karjalasta saatiinkin niitä runsaasti. Etelä-Karjalassa mainitaan 1300-luvulla kaksi majavajärveä, joista toinen nimeltä Kunnustainen on Inkilän aseman lähellä Kirvun pitäjässä. Semmoisia tietysti oli useita, vaikka eivät ne ole tulleet asiakirjoissa mainituiksi.
   Viipurin pitäjässä on Näätälän kylä ja Sakkolan Noisniemi on tässä suhteessa huomattava. Sitä nimitetään vuoden 1500 verokirjassa Sobolinnaksi, joka nimi johtunee soobelista. Toiselta puolen nimi Noisniemi lie samaa juurta kuin Viron sana nogis eli näätä. Verotkin yleensä monessa paikassa maksettiin näädän ja oravannahoissa.
   Turkisten hankintaa Pohjois-Suomesta välittivät Sortavalan tienoilla olevat kauppiaat.
3. hevosia
   Karjalaiset hevoset olivat epäilemättä silloinkin haluttua tavaraa Venäjällä. Erityisesti mainitaan 'Tamma-Karjala', joka nykyisin on Inkerinmaan puolella.
4. jahtihaukkoja
   Kuuppolan kylässä Kurkijoella, Konlolan kylässä Jaakkimassa ja Hunnukan kylässä Impilahdella mainitaan v. 1500 jahtihaukan kesyttäjiä. Keskiajalla oli jahtihaukkojen avulla metsästäminen yleistä. Aivan Novgorodin kynnyksellä oli suuri suo, joka talonpojille annettiin arennille jahtihaukkojen pyydystämistä varten. Luultavasti Karjalan jahtihaukat, nekin menivät Novgorodiin, jossa niistä maksettiin hyvä hinta.
5. kaikenlaisia tavaroita
   Sangen vaikeata on lähemmin määritellä muun vientitavaran laatua. Luultavasti rautakalut, villat ym olivat kaupaksi hyvin käypää tavaraa.

Novgorodilaisilla kauppiailla taas oli osaltaan joko kauppamatkoillaan tahi itse Novforodissa annettavana karjalaisille, mitä heiltä puuttui. Siihen kuului suola, kankaat, koristusesineet ym, jotka saattoivat olla joko kotimaista tahi ulkomaista tavaraa.
Mutta Karjalan kauppasuhteet eivät rajoittuneet yksinomaan Novgorodiin, johon ne tavallaan oikeastaan olivat kytketyt.
Novgorodin ulkomaankauppa kävi suureksi osaksi Nevajoen kauatta, jonka rannoilla oli karjalaista asutusta. Täälä kuitenkin lie karjalaisilla ollut vähemmän tilaisuutta suoranaiseen kauppaan ulkomaalaisten kanssa, sillä Novgorodin virkamiehet ottivat nämä Nevajoen suulla vastaan.
Kuitenkin oli olemassa toinen epälaillisempi tie - ja tosiaankin ikivanha tie, tie niiltä ajoilta, jolloin Nevajokea ei vielä ollutkaan, jota myöten ulkomaan kauppa kulki Novgorodiin. Tämä tie oli Karjalalle sitä merkittävämpi, sillä se kulki Karjalanmaan halki.
Se alkoi Viipurin lähistöltä, jonne eräs Vuoksen haara ennemuinoin laski Vatikiven- ja Kouhkakallion kautta Suomenvedenpohjaan. Semmoiset paikannimet kuin Oravansaari, Saarela, Kavantsaari (gavanj-satama) ym osoittavat vesiväyliä. Tätä Vuoksen haaraa käytettiin kauppatienä vielä Kustaa Vaasan aikoina, vaikka kuningas ankarasti oli kieltänyt näitä teitä kuljettamasta tavaroita venäläisille.
Vesireitti kulki sitten Vuoksea pitkin Noisniemen ympäri. Se päättyi vuoden 1500 verokirjassa mainittuun Räisälän jokeen, joka alkoi Räisälän nykyisen kirkonkylän alapuolelta ja laski Tekemälahteen. Toisin sanoen se oli entinen Vuoksen uoma, kun Suvannon Taipaleella ei vielä ollut veden purkausta. Sen rannalla olevan Unnunkosken kylää mainittiin Valkama-nimellä. Täältä kulki valtaväylä Käkisalmeen ja Laatokalle, jonka rantamilla oli monta satama- ja kauppapaikkaa.
Mutta paitsi sitä, että Noisniemen ympäri matkattiin, päästiin Laatokalle vesitietä Suvantoa pitkin, kun loppumatka sitten kuljettiin kannaksen yli, jonka läpi Suvanto ei ollut purkautunut, kuten nykyisin.
Terenttilän kylää mainittaessa v. 1500 puhutaankin 'Terenttilän noususta' siitä syystä, että juuri tämän kylän kautta oikaistiin Suvannolta Laatokalle. Samassa Terenttilän nousussa on sen vuoden verokirjan mukaan muitakin kyliä, joita ei nykyään ole olemassa tahi ovat sulautuneet Terenttilään.
Viimemainittua reittiä pitkin päästiin Suvannon Taipaleen vanhalle kauppapaikalle, jonka merkitystä tästä syystä ei olekkaan vähäksi arvattava. Kun mainittu kauppala, vaikkakin sillä edellisestä päättäen oli ominainen asemansa, kuuluu Karjalan kauppapaikkojen sarjaan, mainitsemme tässä sarjassa muitakin tunnettuja paikkoja, alkaen pohjoisesta.
• Sortavala
  Nykyisen Sortavalan kaupungin läheisyydessä oli Ihakselan, Kymölän, Liikolan, Halisalmen, Rehmälän, Lahden, Nukuttalahden, Madilan, Riekkalan, Hulkkolan, Airinniemen ja Rantuen kylissä yhteensä 39 kauppiasta. Oliko niissä jotakin erityistä kauppapaikkaa on vielä vaikeata sanoa.
• Kurkijoki
  Kurkijoella oli Lopotin Linnamäen juurella epäilemättä joku kauppapaikka, josta vielä vuoden 1728 revissioonikomissionin maakirjassa sanotaan, että se on 'kaupunkitilkku' (stadzfläcker), ja että siinä on 20 aivan rutikäyhöö porvaria. Siis isoviha oli kauppapaikan hävittänyt.
• Hiitola
  Hiitolan Kilpolansaaressa oli muinaisajan kauppapaikka, jota v. 1500 mainitaan Kauppiaanrannaksi.
• Käkisalmi
  Käkisalmen eli Korelan kaupungissa asui v. 1500 yli 1300 henkeä. Se oli Karjalan kaupan pääpesäpaikka.
  Tuleva tutkimus osoittanee ne vielä useammiksikin.

• Taipale Ja lopulta tulemme Suvannon Taipaleen kauppalaan.

Kun Suvantoa pitkin ajat laivalla sen itäiseen matkanpäähän, niin päästäksesi Taipaleelle astut laivasta jo Vaskelan kylän rantaan, josta on suorin tie sinne. Loppumatka kulkee Taipaleen pohjoispuolista jokivartta pitkin, kunnes savut Taipaleen kylälle, jossa Laatokka aukeaa eteesi. Melkeinpä turhaa on kysellä kylässä, missä siellä on entinen kauppala sijainnut. Korkeintaan osoitetaan kylän keskellä olevaa kenttää, jossa perimätiedon mukaan on joku hautausmaa ja josta kaivettaessa on jonkun sotaherran jäännökset pukuineen ja seineen tavatut. Opas tietää kertoa, että syrjässä olevan suuren männyn alla pitäisi olla kirkonkello kätketty, mutta useiden kaivamisista huolimatta se on vielä pysynyt kätkössään.
Kauppalan paikkaa etsiessä täytyy, kuten luonnollistakin on, mennä aivan Laatokan rannalle. Saavut tulliasemalle ja siitä käännyt pohjoiseenpäin Laatokan rannikkokiville. Näky osoittaa, että Laatokan vesi oikuttelee, nousee ja kokoo rannoille puun kappaleita sekä laskettuaan jättää huuhtomilleen paikoille ne. Kuulet, että eräänä talvena oli Kustaa Laulajaisen asunnon kolme hirsikerrosta veden alla, joten asukasten täytyi hakea suojaa rakennuksen toisessa kerroksessa. Tätä tilaa kesti koko talven, kunnes vesi aleni.
Ei ihme siis, että Laatokka tulvillaan syöpi rannikkopeltoja, mikäli niitä saa irti. Onhan aidoista vähän suojaa, jos ne voivat pystyssä pysyä. Aitojen takana, missä ei ole rakennuksia, on talojen peltoja.
Missä sitten on kauppalan paikka?
Tottunut silmä löytää sen kohta aidan takaa. Tunnusmerkkinä ei aluksi ole mitään muuta kuin yltyleensä nokimusta maa pelloissa. Tämmöistä maata ei tapaa missään muualla, sillä tavallisista pelloista ei pääse siksi runsaasti kaikenlaisia maatuvia aineksia sekaantumaan kuin juuri vanhoissa kauppalapaikoissa. Maa on siksi nokimustaa, että se mustaa heti kädet ja perunain kaivajat naiset valittavat, ettei se ole lähteä käsistä. Ruotsinmaalla tavattavassa Birka- eli Björkö-nimisessä ikivanhassa kauppalapaikassa, jossa on noin 12 ha yhtenä peltona, on aivan samanlaista nokimustaa maata. On siis parasta tarkastaa aina ensin maanlaatu niissä paikoissa, joita perimä- tahi muut tiedot hokevat vanhoiksi kauppalapaikoiksi.
Tarkastelemme Taipaleen kauppala-alueen laajuutta. Nokimustaa maata tavataan rannimmaisilla pelloilla n 1 1/8 ha alalla. Mustuus vähitellen katoaa tuon alueen ulkopuolella kangasmaan väriin. Rannat osoittavat, että Laatokka on jonkun määrän mustaa maata vienyt tulvillaan mukaansa ja jättänyt kivikon jälkeensä.
Vahvistaaksemme luuloamme, että kauppala on juuri tällä paikalla sijainnut, kyselemme, onko näistä pelloista mitään löytynyt. Onhan löydetty - vaskiset vitjat ja muuta, mutta mihin lie joutuneet. Emme tyydy kuitenkaan siihen. Vähitellen saamme tietää, että joskus tapaa maassa salvoshirren, tiiliuuneja, ym. Siis asuntojen pohjia. Kävellessämme katselemme perunamaan pinnalta löytöjä. Jo tapaamme jonkun palasen saviastiasta, joka on ollut ahdassuinen, kaulaltaan heti laajentunut ja sitten pohjaan päin loivasti kapeaksi käynyt. Kaulassa on joko aaltoviiva - tahi muuta viivakoristusta. Savi on kellertävän harmaata. Kas tässä on kauppalan tavaraa, samas, jota tapaamme Karjalan haudoista ja asuinpaikoista eikä vain Karjalan, mutta laajalti Venäjälläkin. Kaikki paikkakuntalaiset silloin niinkuin yhdestä suusta selittävät, että onhan niitä löytynyt ennen vaikka kuinka paljon, mutta niille ei ole osattu antaa arvoa. onko löytynyt lasipalasia ym. On - sinistä lasia, posliinikappaleita ym. Kynnöksen jälkeenhän niitä löytää runsaasti - sanotaan.
Selitämme paikkakuntalaisille niiden merkityksen. Ne ovat talteen otettavat, jos ne nousevat esiin, mutta ei niitä ole mitenkään sallittava muuten kaivella esiin. Paikka myöhemmin asetuksenmukaisesti tutkitaan.
Näin olemme Suvannon Taipaleen kauppalan aseman löytäneet ja toivomme paikkakuntalaisten puolelta turvaamista sen kaikelta hävittämiseltä. Kun nokimustaa maata on 50 - 75 cm paksulta, sopii toivoa, että eri kerroksista tapaa eri aikaista asutusta. Laatukan toisinaan esiinhuuhtomat luut osottanevat, että vanhoille hautapaikoillekin on uudempi astus mahdollisesti levinnyt.