Sotaa edeltäneet lapsuuden ja nuoruuden muistot on aika päässyt paljon kultaamaan. Todellisuus ei ole silti päässyt täysin unohtumaan. Toimeentulon hankkiminen Laatokalla kalastaen ei ollut helppoa. Minulle sen teki raskaaksi myös se, että jouduin tuohon aikuisten työhön jo kasvuiässä, mitä en vieläkään voi hyväksyä. Ehkä tuo aika kuitenkin koulitsi minua kestämään vielä pahempiakin aikoja ja uskomaan omiin voimiin. Opin myös kalastusammatin, jonka perinteen käytännön toteuttamisen aika lopulta näytti tuominneen katkeamaan. Useimmat asiat muistuvat sentään myönteisinä mieleen.
Kunno kalastajjaa miust' ei koskaa tult, ko' mie en jaksant juuva sajukattilaa yksi tyhjäks. Miust' näytti vähä silt', ett' se saju juomine ol niiko kuntokoe ja siint' vanhat ukot selvisiit minnuu paremmi.
Alon täss' läjätä pumpullankaloi kasall'. Ei tämä viel ole ko selkäsiima, ko syötöt siotaa vast' laskettais. Se käyp' käteväst, ko selkäsiima juoksuo korist' ja kaks miestä sittoo syöttilöi selkäimee. Pittiä täst' valmistella kuhhaa varte, eiköhä se täst' puolii rupia ottamaa onkee. Rettelöitähä täst tulloo, ko lohekalastaja kuhast puhhuu, mutta ko se pahus tuppaa käyttämiä sammoi pyyvvyksii lohe kans. Millaneha lie rysäst' syöttikala suanti ?
Tiä kalastus on miul' vähä niiko elämäntapa. Ja ko täss' nyt ei ole muita kuulijoita, ni mie siul' huastan kahta kättä. Miul' on koton pien siima koris. Jos vaikk' piäsis kotvesil turistin, yhe siima pitämiä. Päästä pitäs kohta, muute ei sua arttelmiehii. Siima pietää ja näist ukoist on lähtijäks !
Niin Laatokan kalastus muuttui lopulta ajan kultaamiksi muistoiksi. Silloin joskus menneisyydessä jokapäiväiseen elämään liittyneet vaarat eivät kalastajien keskuudessa lannistaneet yritystahtoa. Luonnon keskellä tuntui elämisen mielekkyys. Sen löysi pienen niukkuudenkin keskeltä ehkä helpommin kuin yltäkylläisyydestä. Oli luotettava luonnonjärjestykseen. Aamulla maatuuli puhalsi ja vei kalastajat veneineen Laatokan selälle. Päivän vanhettua merituuli pullisti taas purjeet ja johdatti veneet lasteineen sulavasti rantaan. Ja aikanaan, samalla tavoin kuin ihmisten ollessa luonnossa tuulen armoilla, historian tuulet johdattivat pian kalastajat uusille rannoille . . .
Arvi Antinpoika Ahtiaisen (s.26.4.1915 Metsäpirtti Saaroinen, k.8.5.1997 Uusikaupunki) kirjoitusten ja kertomusten sekä ohessa mainittujen ulkopuolisten lähteiden pohjalta laatinut: Pentti Arvinpoika Ahtiainen.
Metsäpirtistä Merelle
Laatokalta Lautvedelle
Kuuna koinvalkeana
kesän kestävän majoille.
Pentti Arvinpoika Ahtiainen 1997.
Keitä on tuo joukko ?
Miehet, naiset, lapsetkin
liikkeellä on aluksin.
Ei alla omaa maata,
vain vettä vellovaa.
Keitä on tuo joukko,
mi kiertäin kuohut
Kaatrakosken,
veneineen ja perheineen
käy syvemmälle Karjalaan ?
Vuoksen vuo
Suvannon jo saavuttaa
- se laskee kohti Laatokkaa -
Sen mutkaan joukko rantautuu
ja Pirtin tekoon antautuu.
* * *
Tuon ajan Jaaman maan
karuksi voi mainita.
Ruis, ohra, nauris, pellava
silti antoi sadon.
Myös Suvanto ja Laatokka
soivat pyytäjille saalista.
Rääpys, siika, kuha, lohikaan
eivät piilotelleet juumassa.
Ne uivat perään kierteen
tai verkon myysyyn sotkivat.
Pedot öisen veden -
siiman selkää tutkien
koukkuun kiinni jäivät.
* * *
Polvi polveen vaihtuu.
Me yllä veden pinnan
ja kalat alla sen.
Meill´ sama vanha juoni
kuin sukupolvien.
Jos ennustaa sä saatat
kalain miettehen,
niin tiedost´ tuosta antaisit
pois kullan hohtehen.
* * *
Satain vuotten ajastájan
asui suku tuolla puolen rajan
.
Ei vettä vellovaa.
Se jäi jo vuotten taa.
Nyt pitkin vanhaa Eurooppaa
on meillä oma maa.
Pentti Ahtiainen
Fishing-boats on the Lake Ladoga. London 1803.
Kirjasta: Näsi - Ovaska: Laatokan mainingit
Karjalaisia siirtolaisia ja heidän perheenjäseniään Anisia ja Aleks (”Alekka”) Myöhäsen talon verannalla vuonna 1960 Uudenkaupungin maalaiskunnan Sundholmassa:
Takimmaisena vasemmalla Aarne Taunonpoika Jortikka (Räisälästä), jonka oikealla puolella vaimonsa Lahja Jortikka, sitten tumma hahmo Niilo Salonen (alkuperäisasukkaita), Anisia Nikolaintytär Myöhänen (os Timofejeff, Metsäpirtin Saaroisista), Kirsti Ahtiainen (os Virtanen), Agneta Suikkanen (os Peltonen, Metsäpirtti), Anna Heinonen, Paavo Heinonen (molemmat Heinoset Kurkijoelta) , Sylvi Ahtiainen (os Kasanen) ja Agnes Kiiski (os Paksu, Metsäpirtti, Raaju?).
Takarivin edessä vain osittain näkyvät (kuvan keskeltä oikealle lueteltuina) Helena Suikkanen (os Peltonen, Metsäpirtti), Ritva Einontytär Ahtiainen, Soile Juhontytär Kiiski ja Annikki Einontytär Ahtiainen.
Keskellä oleva nuoripari: Kyösti ”Alekanpoika” Marsela (aik. sukunimi Myöhänen, jonka Anisian ja Alekan pojat Kalevi, Kyösti ja Kari muuttivat Marselaksi) ja Valma Marsela ja heistä oikealle: Sirpa Juhontytär Kiiski, Tahvo Suikkanen (s. 15.4.1898 Metsäpirtti, Saaroinen) ja Juho Kiiski (Metsäpirtti, Saaroinen).
Edempänä vasemmalta Yrjö Suikkanen (”Jurkka”, s.28.5.1888 Metsäpirtti, Saaroinen), Arvi Antinpoika Ahtiainen (Metsäpirtti, Saaroinen) vähän taempana, Mauri Paavonpoika Heinonen, Heimo Salomoninpoika Suikkanen, Kari Alekanpoika Marsela, Aleks Myöhänen (Metsäpirtti), Salomon Suikkanen (”Muon”, s.1.1.1900 Metsäpirtti, Saaroinen), Tauno Jortikka (Räisälästä), Niilo Yrjönpoika Suikkanen (Metsäpirtti, Saaroinen) ja Eino Antinpoika Ahtiainen (Metsäpirtti, Saaroinen).
Etualalla pojat vasemmalta: Pentti Arvinpoika Ahtiainen ja Teuvo Tahvonpoika Suikkanen. Myöhästen talo oli Sundholman ensimmäinen siirtolaisten rakentama talo. Myöhemmin näitä taloja nousi yhteensä 10 kpl. Kuvan ottanut Ilmo Tahvonpoika Suikkanen. Kuvassa on 12 Metsäpirtissä syntynyttä henkilöä , joista nyt ei ole elossa enää ketään ja kuvanottoaikaan 9 Metsäpirtin Ahtiaisten sukuun kuuluvaa. Kuva Ilmo Suikkasella.