Teoksesta: Metsäpirtti, entisen kaakkoisrajan äärimmäinen kulmakunta.
"Metsäpirtin kalastajilla ei Venäjän vallan aikana ollut omaa seuraa tai yhdistystä etuja ajamassa. Tähän ei kai silloin juuri ollut tarvettakaan, kun saaliit saatiin muutoinkin myytyä hyvään hintaan Pietarin talousalueelle. Rajan sulkeuduttua tilanne muuttui huonommaksi. Sen jälkeen parhaaksi koettiin elinkeinon etujen ajaminen kalastajaseuran toimesta. Metsäpirtin Kalastajaseura perustettiin vuonna 1920. Seuran perustaminen oli suuressa määrin Saaroisista kotoisin olleen kalastaja Aatami Hyytiän ansiota. Häntä oli tukemassa kalastusneuvoja Viljo Jääskeläinen. Seuran tarkoituksena oli järjestää sekä ammatillista että myös yleissivistävää opastusta jäsenilleen. Painopisteenä pidettiin kalanjalostuksen kehittämistä.
Kalastajaseuran aktiivisena puheenjohtajana oli koko sen toiminnan ajan Aatami Hyytiä, yhdistyksen "isä". Johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajan lisäksi Tahvo Haapsaari, Juho Heikinpoika Peltonen, Heikki Ahtiainen Marttinan kylästä, Jalmari Taurén, Juho Hinkkanen rahastonhoitajana, Arvi Hyytiä, Tahvo Suikkanen, Matti Simonpoika Peltonen, Aleks Myöhänen ja Aleks Peltonen, jotka olivat kaikki ammattikalastajia.
Seuran jäsenmäärä oli yli 400 henkeä. Siitä huolimatta sen taloudellinen toiminta ei oikein luonnistanut. Se oli palkannut Mikko Tuokon ja Aleks Oravan kalojen ostajiksi, pakkaajiksi ja kulutuskeskuksiin lähettäjiksi. Heidän toimintansa oli kuitenkin melko pienimuotoista. Monet seuran jäsenet myivät saliinsa muille mahtavammille välittäjille, koska nämä pystyivät paremmin rahoittamaan ja järjestämään kalastajille uusia pyydyksiä sekä veneiden polttoainetta. Myöhemmin Ala-Vuoksen Osuusliikkeen Saaroisten myymälä hoiti välineiden hankinnat ja välitti myös saaliita markkinoille. Myöskään kalanjalostuksen osalta seura ei saanut toimintaa paremmin käyntiin.
Kalastajien neuvontatyö oli vilkasta. Neuvontapäiviä ja kursseja pidettiin useita kertoja vuodessa.
Metsäpirtin Kalastajaseuran toiminnan kohokohta olivat jokakesäiset kalastajajuhlat Saaroisissa. Ne järjestettiin heti juhannuksen jälkeen. Päiväjuhlat pidettiin yleensä Lotteen saaressa kalasaunojen keskellä ja iltajuhlat Saaroisten työväentalossa. Päiväjuhlien ohjelmaan kuuluivat alkuaikoina purjehduskilpailut, jotka myöhemmin muuttuivat moottorivenekilpailuiksi. Reitti kulki ääripäässään majakkalaiva Taipaleenluodon ympäri ja sen edestakainen pituus oli noin 14 kilometriä.
Tarjoilusta huolehtivat seuran naiset, jotka olivat valmistaneet myyntiä varten lohi- ja siikavoileipiä sekä hyvin kaupaksi käynyttä lohikeittoa."
Ensimmäiset kalastajajuhlat, joista minulla on omia muistoja, olivat kai aivan 1920-luvun alussa. Paikkana oli silloinkin Saunaniemen pohjoispuolella oleva Lotteen saari, jonne kuljetettiin osallistujia veneillä. Olin tuolloin pikkupoikana kyydissä isäni kyyditessä vieraita. Myöhempinä aikoina juhlia pidettiin myös Saaroisten satamassa.
Vieraita saattoi olla paljonkin, kuten 5.7.1936 pidetyillä juhlilla, joilla heitä oli yli 500. Noilla juhlilla ohjelmassa oli mm. kahden sarjan moottorivenekilpailut, sekä miesten ja naisten soutukilpailu. Myös riu'un pituutta arvattiin ja osallistuttiin piilen- eli tikanheittoon. Juhlakansaa oli usein tullut Sortavalasta, Käkisalmesta ja Salmista saakka.
Kesäjuhliin kuului tietenkin juhlapuhe. Kerran sen piti Kalastushallituksen pääjohtaja, joka puhui mateen talvikalastuksesta. Yleisö, joka oli suurimmaksi osaksi lohenkalastajia, ei oikein innostunut. Joku sanoikin, että "se puhe olis saant jäähä pitämättä". Puhujana esiintyi myös eräs Pohjois-Laatokalta kotoisin ollut kalastaja. Mieleen jäivät hänen puheensa alkusanat:
Juhlilla lausuttiin myös runoja ja laulettiin. Soutukilpailu jäi erityisesti mieleeni, koska äitini osallistui usein siihen. Kilpailussa käytettiin yhtä ja samaa "kierrevenettä". Oli sekä miesten että naisten sarja, joissa vuoronperään jokainen osanottaja souti ja otettiin aika. Naisten sarjassa usein Aune Taurén voitti äitini Aune Ahtiaisen tullessa toiseksi. Kilpailijoita sarjassa oli noin kymmenen. Myös Seppälän kylästä, monitaitoisen seppämme Oskari Ahtiaisen kotikylästä, löytyi hyviä soutajia.
Illalla tanssittiin työväentalolla niin että "ukset ulvoi, vuoliaiset voivotteli".
Ohjelmaan kuului myös vieraiden ajeluttaminen veneillä. Tällaisessa tehtävässä olin kerran, kun moottoriveneemme oli aivan uusi. Tarkoituksena oli kiertää majakkalaiva Taipaleenluoto. Otin veneeseeni 20 vierasta. Jossain matkan vaiheessa mainingit löivät laitaan ja pärskivät vettä vähän veneeseenkin. Tuolloin kyydissäolijat alkoivat varjella pyhäpukujaan ja rupesivat siirtymään kohti perää. Vene alkoi kallistua takapainoisena ja paljoa ei enää puuttunut, että vesi olisi virrannut perästä veneeseen. Tilanne kuitenkin selvisi.
Kalastajajuhlat olivat kesän kohokohta. Niihin osallistuivat myös muut kuin kalastajat. Seuran toimitsijoilta juhlien järjestelyt vaativat melkoista työpanosta. Metsäpirtin Kalastajaseura oli Laatokan Kalastajaseurojen Liiton jäsen.