Sota on ihmiskunnan pahin onnettomuus.
Minun elinaikanani oli neljä sotaa, jotka tavalla tai toisella koskettivat Suomea. Näistä sodista olin kolmessa itse mukana vuosina 1939 - 1944. Taistelin viidellä eri rintamanosalla tänä aikana.
Talvisodan 105 päivää taistelin kotiseudullani Metsäpirtissä. Vain sodan ensimmäisen päivän olin kotikyläni Saaroisten sataman vartioyksikössä. Samana päivänä, 30.11.1939, jouduimme vetäytymään Taipaleen Järisevään, jossa olin Talvisodan loppuun saakka Siellä myös näin viimeisen kerran Laatokan. Vain terveys jäi, kaikki muu menetettiin.
Kun Talvisota oli päättynyt, minun piti löytää työtä. Kalastajana en luonnollisestikaan voinut jatkaa. Metsäpirtin, synnyinseutuni menetyksen myötä edellytykset vanhan ammatin eli kalastuselinkeinon harjoittamiseen oli menetetty.
Olimme vuosina 1940-1946 koko perhe majoittuneina tilapäisesti Heinäveden Petrumalle. Siellä tein Eino -veljeni kanssa lopputalvella 1940 metsätöitä.
Talven 1940 jälkeen suunnittelin jopa Amerikkaan tai Australiaan siirtolaiseksi lähtöä. Näissä ajatuksissa lähdin kohti pohjoista yhdessä sukulaiseni Antti Ahtiaisen eli "Anti Jussi Antin" kanssa, muun perheen jäädessä Heinävedellä. Tarkoituksemme oli päästä laivaan Petsamosta, Liinahamarin satamasta, josta tuli ns "Amerikan Legioonan" laiva noutamaan amerikkalaisia diplomaatteja täältä ison rapakon taakse. Siihen suunnittelimme pääsevämme mukaan. Meillä ei tietenkään ollut mitään matkalippuja tai muitakaan valtuuksia nousta tuohon laivaan. Luvattomastikaan se ei onnistunut, minkä saimme perille päästyämme todeta. Laiva näytti niin hyvin vartioidulta. Sen jälkeen katsoimme parhaaksi lähteä Valtion Rautateille töihin. Rahaa oli jäljellä vain 10 mk. Sillä joimme viimeiset teet, tsaikat ja otimme pestin rautateille.
Liinahamarin satama. Museovirasto, Historian kuva-arkisto.
Petsamon tien ääripää Liinahamarissa. Museovirasto, Historian kuva-arkisto.
Petsamo. Museovirasto, Historian kuva-arkisto.
Välirauhan ajan ja pari kuukautta Jatkosodan alusta olin Kemijärven ja Sallan ratatyömaalla laturina VR:llä 26.8.1941 saakka. Rautateillä olin samalla myös Puolustusvoimien palveluksessa. VR:llä oli oikeus pidättää reserviläisiä asepalveluksesta Talvisodan jälkeen solmitun Moskovan rauhan ehtojen perusteella. Rauhansopimuksen mukaisesti Suomi joutui rakentamaan rautatien Kemijärveltä Sallaan. Niin minäkin menin Kemijärven ratatyömaalle. Päädyin Joutsijärvelle. Pääsin näin mukaan kaiken kokeneeseen Pohjolan jätkäporukkaan, jolla oli sana hallussaan niin työssä kuin vapaa-aikoinakin. Ratatyön lisäksi kortinpeluu ja kertomukset Lapin maalikylien sankarista, ”Nätti-Jussista” tulivat tutuiksi.
Alkuvaiheessa jouduin kaverini Antin kanssa poraamaan räjäytettävää kalliota. Tämä tapahtui käsipora – moukari –menetelmällä. Sen jälkeen laturi hoiti panoksen lataamisen hakkaamiimme kallioreikiin. Laturina oli eräs Hofren, kokenut ja vähän jo ikääntynyt alansa ammattilainen. Kerran hän latasi maa-ammunnan, joka epäonnistui. Kun panosten olisi pitänyt räjähtää, ei tapahtunutkaan mitään. Tätä Hofren lähti tarkistamaan. Kun hän tuli ampumapaikalle, räjähti sinne ladattu kahdenkymmenen kilon kloraattipanos näin viivästyneenä ja se tiesi Hofrenin menoa. Työn oli kuitenkin jatkuttava kuolleista huolimatta ja niin seuraavana aamuna työmaan vastaava insinööri tuli luokseni tarjoten laturin paikkaa. Minun tuli alkuun hakea Kemijärven nimismieheltä tätä varten lupakirja. Insinööri antoi suosituksen ja nimismies luvan. Niin olin valmis laturi ja pauke saattoi jatkua.
Ainoastaan kerran lataukseni meni pieleen. Silloin kaatui liian lähellä ollut nosturitorni. Tästä sain vähän nuhteita ja toista kertaa vastaavaan ei ollut enää varaa.
Kemijärven ja Sallan rajalla oleva ns. Rajalan leikkaus on minun ampumani. Se on aivan kuntien rajalla. Lähimmät talot Kemijärven puolella olivat Rajalan talo ja Paldániuksen mökki.
Ratatyötä tehtiin kiireellä. Alkuperäinen tarkoitus, välirauhansopimuksen ehdon täyttäminen oli varmasti noina aikoina jäänyt jo toissijaiseksi. Tulivat uudet tarpeet eli saksalaisen ja oman sotamateriaalin kuljetus rajalle.
Kiire aiheutti ongelmia. Kemijärvellä sodan jo sytyttyä saksalainen panssarijuna suistui tekemämme uuden radan penkereeltä syvään tunturijärveen. Saksalaiset väittivät tätä suomalaisten järjestämäksi sabotaasiksi. Tämä oli epäoikeutettu syytös meitä kohtaan. Maasto oli tutkittu talvella, jolloin myös radan rakennustyöt aloitettiin. Tietenkään penger ei tuolla rakentamistavalla voinut pitää. Meidät vaihdettiin tämän takia saksalaiseen topparoikkaan. Jouduin sitä kautta rintamalle.
Joutsijärvellä ollessani saksalaisia jalkaväki- ja tykistöjoukkoja liikkui Sallaan jo muutamia päiviä ennen sodan alkua. Kun sota 22. kesäkuuta puhkesi, ainakin tykistö ampui siitä aamusta lähtien. Sallan rautatieläisille alettiin jakaa liikekannallepanomääräyksiä muutamia päiviä alun jälkeen.
Arvi Ahtiainen,
rautatieläinen Joutsijärveltä