Helena Eeva

Karjalan Kannakselta Metsäpirtin pitäjästä on lähtöisin Eevan suku. Tähän sukuun kuuluvia henkilöitä, tämän koosteen tekijä mukaan lukien, on paljon täällä Lounais-Suomessa Mynämäen, Lokalahden, Vehmaan ja Uudenkaupungin alueilla. Tänne on perustettu mm Eevojen sukuseura, joka on julkaissut sukukirjan: Eevan suku Sakkolan Koselasta (Tapio Eeva ja Matti Alistalo).

Kulttuurin piirissä tuottelias suvun jäsen on ollut runoilija ja iskelmäsanoittaja Helena Eeva. Hän oli Metsäpirtin kunnankätilö Aino Eevan (os Hinkkanen) ja kunnanesimies Jooseppi Heikinpoika Eevan tytär Eevalan kylästä.

Aune Helena Eeva syntyi 13.10.1923 Metsäpirtissä. Hän vietti lapsuutensa alun varsin turvallisissa puitteissa. Helenan isä, kunnanjohtaja Jooseppi Eeva kuoli vuonna 1934, jonka jälkeen Aino -äiti jäi pitämään alaikäisten tyttäriensä kanssa maalaistaloa. Helena hakeutui työhön kodin ulkopuolelle, kaupan alalle. Evakkoon lähdön jälkeen hänen tiensä kulki Käkisalmen, Rantasalmen, Laihian ja Askolan kautta Helsinkiin, jossa hän toimi Musiikki-Fazerilla kirjanpitäjänä. Hän kuoli 24.3.1960.

Helena Eeva - laulujen tekijä - "Metsäpirtin runotyttö" - on suotta jäänyt unholaan, tai, ei oikeastaan unholaan. Hänen sanoittamiaan lauluja tulee esiin silloin tällöin, eri yhteyksissä, erilaisin sovituksin: Hytönen-showssa, Bumtsi-Bumissa, Paula Koivuniemen ym. esittäminä. Vaikka laulujen tekijät ilmoitetaankin, kaikki eivät välttämättä tiedä, kuka on Asser Tervasmäki, Arvi Tarvainen, Hele Neva, A. Kajo tai H. Suolakivi. Helena käytti noita salanimiä.(ks. )

Olen luetteloinut seuraavassa Helena Eevan lauluja ja joitakin niiden esittäjiä. Yhden kupletinkin hän on tehnyt (Rengasmatkalla). Kappaleita on niin paljon, että niitä riittäisi yhden, jollei useammankin teemaillan musiikiksi - miksei vaikka teatterimusikaaliksi ! Ja tässäkin on vain osa hänen tuotannostaan (löytyisikö lisää kappaleiden nimiä ?) Hänen sanoittamiaan lauluja ovat mm:




nimi	esittäjät	tekijät
Ei toista kertaa		(Helena Eeva ym)
Eron hetki on kaunis		”
Geisha teehuoneen tyttö	Metro-tytöt	”
Harmaat silmät		”
Hetken hurmanko vuoksi	Iris Kangasniemi	”
Hetken lapsi	Erkki Junkkarinen	”
Hulivilihattu		”
Hyi sinua Mikko	Metro-tytöt	”
Joko uuvuit sä uneen		”
Jos helmiä kyyneleet ois	Paula Koivuniemi	”
Jouluyönä		”
Kaikkien meidän Kalle	Metro-tytöt	”
Kaipuun kukka		”
Koditon rakkaus	Olavi Virta	Juhani Salo, Hele Neva, Toivo Kärki
Kohti kaukaista rantaa	Metro-tytöt	Veikko Takala, Asser Tervasmäki, Toivo Kärki
Kudon pientä sukkaa	Olavi Virta	(Helena Eeva ym)
Kulkuriveli Jan		”
Kun rakkaus on kuollut		”
Kyyneleitä		”
Lasten liikennelaulu	Georg Malmstén	”
Laulajan jenkka		”
Laulajan ystävä	Olavi Virta	”
Laulu Annikille		” omistettu sisarelle
Luonasi	Erkki Junkkarinen	”
Meren äärellä kuutamossa		”
Muistoksi	Metro-tytöt	”
Näin lapsuusjouluina laulettiin	Olavi Virta	”
Olet kuin kukka		”
Onnen hinta	Metro-tytöt	”
Orvon kyynel		”
Pelimannin penkillä	Arttu Suuntala	”
Pieni kukkaistyttö	Henry Theel	”
Pyydän anteeksi		”
Pääskyjen lähtiessä	Henry Theel	”
Raiteilta poissa		”
Rengasmatkalla (kupletti)		sanat ja sävel Helena Eeva !
Riepumatto		(Helena Eeva ym)
Ruusut, jotka sinulta sain		”
Silloin	Metro-tytöt	”
Sinä luuletko ystävä	Erkki Junkkarinen	”
Soidessa tangon ja loisteessa kuun		”
Suopursu		”
Sydämelliset onnittelut	Henry Theel	”
Sydämeni sävel		”
Tavallinen tarina	Erkki Junkkarinen	Kari Aava, Asser Tervasmäki
Tule luokseni juuri nyt	Erkki Junkkarinen	(Helena Eeva ym)
Tuo toinen	Olavi Virta	”
Varjorinteen kukka		”
Vielä muistatko	Erkki Junkkarinen	”
Vuoden vaihtuessa	Olavi Virta	”
Yksi ainoa ilta	Erkki Junkkarinen	”
Äiti pien	Virve Nortia	”
Älä tyttöni itke	Olavi Virta	Kullervo, Hele Neva, Toivo Kärki




Seuraavassa on lainattu kaksi artikkelia pitäjäkirjasta " Metsäpirtti - meille rakas"
Ensimmäinen on Helena Eevan sisaren Annikki Heikkisen kirjoitus ja toinen Lauri Jauhiaisen kirjoitus "Katso" -lehdestä.

************* Sisarelleni Helenalle


Ne, joilla olisi lahjoja eniten elämälle antaa,
ne usein uupuvat taakkansa alle.
Heidän sisimpänsä on herkin,
heidän kuorensa haurain.
Niin helppo on heitä haavoittaa
ja niin raskas haavoja kantaa.
/p>

Nämä sanat omistan sisarelleni Helenalle, joka olisi saattanut olla siskoista kaikkein läheisin, jos meidän olisi suotu elää elämämme lähetysten. Mutta kohtalo oli raivannut meille eri suuntiin johtavat polut. Satunnaiset kohtaamiset silloin tällöin eivät luoneet edellytyksiä avautumiseen, ei Helenan suhteen, jonka sisin oli herkkä ja arka kuin mimosan lehti: kosketat sitä kevyesti - ja se sulkee sisimpänsä.

Helenan lahjakkuus ilmeni jo kansakouluajoilta lähtien. Kotitehtävät eivät tuottaneet vaikeutta. Ainekirjoitus ja matematiikankokeet olivat hänelle kuin leikkiä. Mieheni, hänen kansakouluaikainen opettajansa, sanoi, ettei hänen oppilaistaan kukaan koskaan yltänyt Helenan tasolle. Jospa olosuhteet olisivat olleet toiset ! Jospa isämme olisi saanut elää, niin luulen, että meidän molempien, Helenan varsinkin, tie olisi kääntynyt toiseen suuntaan. Helena olisi päässyt oppikouluun ja sitä tietä hän olisi jatkanut yliopistoon ja akateemiseen oppiarvoon.

Mutta näin ei käynyt. Ennen talvisotaa Helena oli myymäläharjoittelijana Metsäpirtin osuuskaupassa tavoitteena liikeala. Sodan puhjetessa hän oli Taipaleen myymälässä. Sodan ensimmäisenä päivänä paloivat kotitalot. Heikki -veli kirjoitti minulle kevätpuolella Taipaleen rintamalta: "Seistiin Helenan kanssa Taipaleenjoen toisella puolella ja katsottiin, kun kodit paloivat. Siinä itkettiin kumpikin."

Helena jäi sitten Taipaleen lohkolle muonitustehtäviin, kunnes lohkon komentaja lähetti hänet rintaman taakse sanoen, ettei etulinja ole oikea paikka nuorille tytöille. Helena oli 16-vuotias. Sota jätti lähtemättömät jälkensä meihin kaikkiin, nuoriin varsinkin. Eihän heillä varsinaista nuoruutta ollutkaan. Lapsuudesta siirryttiin kovien kokemusten kautta aikuisuuteen ja ankaraan sodanjälkeiseen elämään.

Mutta sodan jälkeenkin oli elettävä. Helena suoritti kauppakoulun saaden kaikissa aineissa arvosanan 10. Yksityisesti hän suoritti vielä sekä keskikoulun että lukion oppimäärät. Ulkonaiset elämän puitteet näyttivät hyviltä. Helena siirtyi Helsinkiin Musiikki-Fazerin kirjanpitäjäksi, jossa toimessa hän oli kuolemaansa asti.

Elämän ilot ja surut, menestys ja menetykset alkoivat etsiä purkautumistietään runoina. Helenassa Toivo Kärki löysi sanoittajan, jonka runot olivat sujuvia ja muodollisesti hyviä, mutta aina niissä oli myös syvempi pohjavire, usein surumielinen, mutta ei koskaan nöyristelevä eikä alistuva. Se ei ollut ylpeyttä, vaan henkistä voimaa. "Karu kasvumaa ei saata lannistaa " , sanoi Helena runossaan "Suopursu".

Luulen, että syvimmältään Helena oli hyvin yksinäinen. Sellaisen ihmisen etsiminen, joka olisi ymmärtänyt, jolta olisi riittänyt lämpöä ja hellyyttä, johti vain syviin pettymyksiin. Ja niin sydän, joka oli valmis avautumaan, antamaan ja vastaanottamaan, sulkeutui. Joka ei Helenaa lähemmin tuntenut, piti häntä iloisena ja seurallisena ihmisenä. Kyllä hän sellainenkin oli, mutta sisintään hän ei enää avannut. Hän halusi antaa ulospäin kuvan menestyvästä virkanaisesta. Sellaisena me sisaretkin häntä pidimme. Kun Helena tuli lomalla minunkin kotiini, katsoivat lapset ihaillen pitkää, komeaa tätiään. Kukapa meistä aavisti, että elämä oli muodostunut hänelle taakaksi . . .

Paitsi viimeisen kerran, kun hän tuli joululomalla käymään, katselin häntä mietteissäni. Hän oli kalpea, kasvot hyvin kapeat. Hän otti osaa keskusteluun, mutta tuntui kuitenkin olevan poissa seurastamme, kuin olisi tähyillyt jonnekin kauas, aavistellut asioita, joita me arki-ihmiset emme nähneet. Ehkäpä hän jo katseli rajan tuolle puolen tietäen, että tapasimme viimeisen kerran.

Aika kuluu. Ihmiset saattavat läheisiään viimeiselle matkalle, poistuvat itsekin elämän näyttämöltä. Kasvaa uusi sukupolvi. Mutta meille, sodanaikaiselle sukupolvelle, Helena oli juuri se Helena, jonka runot yhä koskettavat, koska ne ovat niin tosia, koska ne ilmentävät ihmisen sisimpiä tuntoja. Niissä kuvastuu joskus ilo ja onni, useimmiten kuitenkin yksinäisen ihmisen kaipaus ja menetyksen tuoma tuska.

Ja hän, siskoni, kuuluu muistoissamme sinne, mihin me kaikki sydämissämme ikävöimme. Hän oli Helena Eeva, syntynyt Metsäpirtissä - .

Annikki

*************
Lauri Jauhiainen
Katso -lehti:
Helena Eevaa muistellaan radiossa

Kun hopeaääninen Henry Theel jatkosodan loppuaikana ilmestyi radion ja äänilevyjen välityksellä koko Suomen kansan viihdyttäjäksi, hyräili hänen laulamiaan kauniita valsseja, tangoja ja fokstrotteja koko Suomen kansa. Tuohon aikaan ei laulujen sanoittajista pidetty sellaista mekkalaa kuin pidetään nykyisin (n. 1973) jokaisesta uudesta sanoittajatulokkaasta, joka saa aikaan yhdenkin listarallin.

Kun erään suuren musiikkikustantamon tai Toivo Kärjen kautta ilmestyi nuotteja näistä uusista lauluista ilmeni niissä hyvin usein sanoittajan nimi Hele Neva. Myöhemmässä vaiheessa tuli näitä nimiä lisää: Arvi Tarvainen ja Asser Tervasmäki. Kaikki nämä tekijänimet kuuluivat samalle henkilölle, jonka oikea nimi oli Helena Eeva.

Helena Eevan talutti tuohon suhteelliseen kuuluisuuteensa säveltäjä Toivo Kärki, joka tapasi 15-16 -vuotiaan Helena Eevan kotiseudullaan Laihialla, jonne Helena oli ajautunut evakkomatkallaan. Helena toimi erään laihialaisen kauppiaan kauppatyttönä ja kauppias oli suositellut juuri iskelmäsävellystään ammatikseen aloittavalle Kärjelle nuorta kauppa-apulaistaan lahjakkaana runoilijan alkuna. Kärki innostui ja innosti tytönkin kirjoittamaan runoja lauluihin. Ensimmäisenä syntyi Harmaat silmät , josta sitten monia vuosia myöhemmin tuli todellinen suuriskelmä.

Helena Eeva oli harvinainen lahjakkuus. Mikkelin Kauppakoulun hän suoritti keskiarvolla 10 ja suoritti myöhemmin keskikoulun ja lukion yksityisesti, opiskellen korkeampaa matematiikkaa huvikseen. Lahjakkuudesta on myös osoituksena pitkä lista laulujen sanoituksia, joiden runotyylin ja tekniikan pätevyyttä ja herkkyyttä ei monikaan suomalainen iskelmäsanoittaja ole pystynyt saavuttamaan. Mainittakoon tässä vain sanoitukset lauluihin:

Eron hetki on kaunis	Suopursu
Harmaat silmät	Äiti pien
Joko uuvuit sä uneen	Soidessa tangon ja loisteessa kuun
Kaipuun kukka	Ei toista kertaa
Kulkuriveli Jan	Geisha, teehuoneen tyttö
Kun rakkaus on kuollut	Hetken lapsi
Kyyneleitä	Hulivilihattu
Lasten liikennelaulu	Jos helmiä kyyneleet ois
Laulajan ystävä	Jouluyönä
Laulu Annikille	Kaikkien meidän Kalle
Meren äärellä kuutamossa	Laulajan jenkka
Orvon kyynel	Näin lapsuusjouluina laulettiin
Pelimannin penkillä	Olet kuin kukka
Pyydän anteeksi	Raiteilta poissa
Rengasmatkalla	Ruusut, jotka sinulta sain
Riepumatto	Sinä luulet, ystävä
Sydämeni sävel	Tule luokseni juuri nyt
Varjorinteen kukka	Yksi ainoa ilta




Helena Eeva oli synnynnäinen suuri runoilija, loistava runoniekka.
Hänellä oli kaikki edellytykset kohota maamme runoilijoiden eturiviin.

Helena ei ole enää pitkiin aikoihin ollut joukossamme, mutta ehkä hänen laulunsa juuri siksi tänään niin kauniilta tuntuvatkin . . .

Lauri Jauhiainen
***************

---

Helena Eevan runoja:


Runot ovat teoksesta :'Metsäpirtti meille rakas'II
Etelä-Karjalan Painopalvelu Oy
Lappeenranta 1987


Helena Eeva:


Vuosi 1939 - 40

On mennyt vuosi, sitä tiedä en
mä miten jaksoin tähän asti kestää
On tieni käynyt läpi kyynelten
oi onnettomuus, jot ei voitu estää !


Ah, tänä vuonna vasta havaitsin
kuin pohjaan asti maailma on paha
on mennyt sitä, jota takaisin
ei tuota tahto, mahti eikä raha


On kodin onni kaunis muisto vain
on kotiseutu myöskin mennyt multa
On orpous niin raskas taakkanain
on sielussakin katkeruuden tulta


On tuhottuna nuorta elämää
On kirjoitettu kuumin sydänverin
nyt lehti kirjaan, kirjaan joka jää
kun muistokin jo häipyi synkkä perin


Valoa sentään synkkään pimeään
luo ihmeen harras, kaunis uhrimieli
Sen silvotuista vartaloista nään
ja kummut hiljaiset ne siitä kielii





Helena Eeva:

Rakas poikani

Näin rakkaani ensi kerran
takaa raskaiden aikojen
On kipeä hellyys, sääli
nyt täyttänyt sydämen


Rakas poikani, siellä jossain
sinä kuuminta paikkaa hait
Sait kunniamerkin, mutta
myös kainalosauvat sait


Rakas poikani, vuoksesi vuosi
monet kyynelhelmeni vyöt
Miten kestit ankeat aamut
ja sairaalan sameat yöt


Saa toiset toveris juosta
ja leikkiä riemuiten
Sitä jaksatko katsella tuosta
takaa kainalosauvojen


Mitä muuta mieleeni tunnen
niin raskaasti tunnen sen
Suo toinen sauvasi mulle
on taakkamme yhteinen


Sain terveyden, tahdon sen antaa
vähän silti se uhrina lie
Minä tahdon taakkasi kantaa
on helpompi kahden tie


Helena Eeva:
(16-v evakko (Metsäpirtti) Rantasalmi)

Kevät 1940

Kuin painajaisuni, niin raskas tie
oli talvella jalkojen alla
ei tietoa, minne mun matkani vie
tai mikä nyt määräksi tullut lie
Saan panna sen arvaamalla


Niin talvi - sä monelta voimat veit
monet uupui ja sortui sotiin
Niin monet sä kiertolaisiksi teit
sun iskusi raskaana kohtasi meit
Yhä turhaan kaihoomme kotiin


Oli raskas isku, min talvi soit
toki saavuit viimeinkin, kevät
Sä uutta toivoa mieleen toit
ja itkun sijasta ilon loit
Monet ihmiset hymyilevät


Helena Eeva:

Taipaleenjoki

Rakas Taipale ! Kuin Sua kaipajan
Sinä olit mun onneni maailma
Sinä olit kuin toveri, äiti mulle
maan lapselle heikolle, tuomitulle
Rakas Taipale, kaikki on mennyt muu
vaan koska Taipale unhottuu ?


Sumuverho syksyisin kattoi Sun
kuu paistoi iltoina haaveilun
Me tunsimme - heilahti elämän pirta
majesteettisen tyynenä vieri virta
Sinä kävit sieluumme, kävit vereen
kun upposit Karjalan omaan mereen


Jäähileitä pintaasi talvi loi
vaan jähmettyä et koskaan voi
Ei koskaan voimasi voine laata
vaan nielit virtaasi uutta maata
Oi Taipale - kaikki voi mennä muu
vaan koska Taipale unhottuu ?


Sait kevään tultua piirteet uudet
sun rantas kätkivät salaisuudet
Kun rantapuusi jo kasvoi kerkkää
niin paljon kuisketta kuulit herkkää
ja murhenäytelmät monet siis
oot tyynnä kätkenyt paltaisiis


Kun kesä tuli, niin pellon viljaa
sun rintees kasvatti aivan hiljaa
Ruiskorret kuvastui virran kalvoon
Niin - Taipalehan - se aina valvoo
Voi kaipaustamme, surua tuota
elomme vaiheet mustaa suota


---

Tuli sota - sun rantasi rauhaisuus
heti rikkui ja alkoi aika uus
Sinun nähtesi kamppaili laatu ja määrä
ja oikea aate ja asia väärä
ja me luotimme murtuissa muurin
- ei toki -
ei koskaan voi murtua Taipaleenjoki !


Niin paljon rannallas hurmetta vuoti
niin paljon elämää lopetti luoti
Oli Taipaleen vedessä väri veren
Se virtasi Karjalan omaan mereen
Niin paljon kätkit sä kuolemaa
et sitä unohda milloinkaan


Tuli rauha - rauha niin julma, tyly
ja loppui viimeinkin tykkien jyly
Nyt kaikuu rannallas slaavein kieli
ei kelpaa sinulle vieras mieli
Piti tulella, verellä Taipale ostaa
Sinä kumminkin vääryyden vielä kostat



Jäähyväiset Karjalalle
(evakkomatkalla Alapuustista
Käkisalmeen16.3.1940.)


Hyvästi, hyvästi Karjala
kiitokset sulle kaikesta
Kiitos hetkistä herttaisista
kiitos päivistä rauhaisista
Hyvästi, hyvästi Karjala
Kiitokset kaikesta !


Hyvästi, Karjala, Suomeen vie
raukkojen lasten raskas tie
Niinkuin linnut me mennään lentoon
outoon maahan, niin vieraan ventoon
Hyvästi, hyvästi Karjala
kiitokset kaikesta !


Meitä kannatti Laatokan laine
Nyt on Taipalehella maine
Jättää saimme me kotokunnaat
ne on raskahat rauhan lunnaat
Hyvästi, hyvästi Karjala
kiitokset kaikesta !


Täällä kaikui se soitto sorja
vapaa heimo ei ollut orja
Täällä vierähti maammon virsi
suli kaikkien sydänkirsi
Hyvästi, hyvästi Karjala
kiitokset kaikesta !


Katkaisi vainooja meiltä juuren
otti Karjalan kauniin, suuren
Vaan on oikeudella voitto
kohta koittavi aamunkoitto
Sitä uskon ja odotan
Näkemiin, Karjala !